Turkoosi meri, kauniisti kaartuvat palmut, koskematon hiekkaranta, vaaleanpunaiset delfiinit ja Tuhansien hymyjen hotelli Aava Thaimaan Khanomissa. Eikö kuulostakin kuin sadulta?
Tuhansien hymyjen hotelli on tositarina Katista, joka uskalsi lähteä toteuttamaan unelmaansa. Hän löysi silloisen puolisonsa kanssa reppureissullaan paikan, jota eivät vielä Thaimaan turistit olleet löytäneet. Paikka oli syrjässä, mutta pariskunta uskoi unelmaansa ja ryhtyi rakentamaan luksushotellia.
Loistokas Aava hotelli tarjosi vieraille palan paratiisia, mutta ongelmia riitti, luonnonkatastrofit, epäluotettavat ihmiset, talousvaikeudet ja ensimmäinen uuden vuoden juhlintakin päättyi surulliseen onnettomuuteen. Katin somekuvat kertoivat kuitenkin muuta, ne myivät ihmisille unelmia.
Kova työ ja sinnikkyys kuitenkin palkittiinkin Aava Resort & Spa voitti Aasian parhaan hotellin palkinnon.
Pariskunta sai myös kaksi lasta. Avioliitto päätyi kuitenkin eroon. Pienen maalaiskylän Haukivuoren tytön elämä jatkui kuin Harlekin kirjoissa kunnes lopulta perhe muutti takaisin Suomeen.
" Minulla ei ollut aavistustakaan, mihin suuntaan elämäni on kääntymässä, eikä sillä ollut väliä. Olin vapaa valitsemaan oman tieni, ja hymyilin onnellisena seuratessani lasteni iloa".
Tämä Kati Häkkisen ja Antti Helinin kirjoittama kirja valloitti minut avoimuudellaan. Kirjassa on tapahtumia hengästyttävän paljon, mutta kirja pysyi kuitenkin mukavasti kasassa, tosin Katin miljonääri deittailumiehet menivät kerran sekaisin, niitä olikin aika monta. Kirja piti minut kuitenkin otteessaan hyvin ja luin kirjan parissa illassa.
Päällimmäisenä jäi kirjasta mieleen takakannen teksti
Lisa Jewell on brittiläinen kirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty 28 kielelle ja myytykin yli 5 miljoonaa kappaletta. Sain luettavaksi hänen kirjoittamansa kirjan Näkymätön tyttö. Lisa Jewellistä sanotaan, että hän on psykologisen jännityksen mestari eikä suotta. Kirja on juuri tuota!
Kirjan tarinaa kuljetaan eteenpäin useamman kertojan kanssa.
Cate asuu terapeutti miehensä ja teini- ikäisten lastensa kanssa evakkoasunnossa Hampsteadissa, kun heidän pysyvä kotinsa on remontissa. Hampstead kuuluu Lontoon hiukan "parempiin" kaupunginosiin, puhutaan jopa hienostoalueesta.
17-vuotias lukiolainen Saffyre asuu enonsa kanssa. Tytöllä on salaisuutena synkkä menneisyys. Hänelle on tapahtunut jotain kamalaa, kun hän oli 10-vuotias.
Owen on kolmekymmentä vuotias opettaja, joka menettää työpaikkansa, kun kaksi oppilasta syyttää häntä häirinnästä.
Näiden kolmen ihmisen elämä kietoutuu yhteen Hampsteadissa, kun alueella asukkaita järkyttää naisiin kohdistuvat ahdistelut, joita tapahtuu niin yöllä kuin päivälläkin.
Saffyre on kirjan näkymätön tyttö. Saffyre tuntee itsensä yksinäiseksi jopa hylätyksi, kun hänen terapiansa päättyy. Hän kaipaa tutuksi tullutta terapeuttiaan ja alkaa varjostaa tätä. Saffyre saa tietää entisen terapeuttinsa yksityiselämästä asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Ystävänpäivänä Saffery katoaa
" Koulutyttö Saffyre Maddox 17, nähtiin viimeksi, kun hän lähti kotoaan helmikuun 14. päivän iltana käymään ystävänsä luona Hampsteadissa"
Kirja on trilleri, joka pitää otteessaan vähän liiankin hyvin. Kirjassa on yli 400 sivua, joten kirjan parissa vierähtää tunti kuin toinenkin. Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia ja Lisa Jewell kirjoittaa hyvin selkeästi. Mutta se mikä minulle jäi kirjasta vahvimpana asiana mieleen on, että kirja on tarina vahvoista naisista, jotka selviävät miesten valheista ja kaksoiselämästä uuteen elämään.
Kiitos Wsoy ja Somessa.com kirjasta <3
Kirjailija Lisa Jewell
Kuva netistä
Tänään on järkyttänyt suuresti Ukrainan tilanne, tuntuu niin väärältä!
Kaikesta huolimatta hyvää helmikuun loppua sinulle <3
Kun sain käteeni Emma Puikkosen Musta peili romaanin ja luin takakannesta " Kolme naista, kolme aikakautta ja kolme kohtaloa" ja että "Musta peili on maagisen kaunis romaani maailmasta, jota öljy pyörittää". Ensimmäinen ajatus oli, että naiset ja öljy! Onpas mielenkiintoinen yhdistelmä. Ajatukseni menivätkin heti sitten öljynporauslautoille :)
Hollantilainen Lotte Teer elää lapsuuttaan 1970- luvulla öljykriisin keskellä. Loten äidillä on suuria mielenterveysongelmia. Äiti pesee, puhdistaa, puhdistaa, pesee ja aloittaa taas alusta. Lotte lähteekin etsimään isosiskoaan, kun hänellä on suuri huoli äidistään. Sisko löytyy mielenosoituksesta moottoritieltä. Aikuisena tämä Lotte on sitten töissä öljy-yhtiön tiedottajana.
Norjalainen Astrid Fuglesang on aktivistinuori, joka kiipeää vuonna 2028 Bergenin öljynporauslautalle ja jää heti kiinni. Päämääränä hänellä on aktivistikavereiden kanssa vallankumous. Astrid kuvaa ahkerasti sosiaaliseen mediaan materiaalia toiveena pelastaa maapallo öljyteollisuuden tuhoilta.
Ida Tarbell on journalisti. Hänen kirjoitukset paljastivat öljymonopolin tekemiä väärinkäytöksiä. Kirja kertoo Idan lapsuudesta 1860-luvulla jolloin perheet etsivät öljystä varakkuutta ja onnea.
Kirjassa näiden kolmen naisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja heitä yhdistää öljy.
Kirja on taitavaa niin taitavaa kerrontaa, vaikka aihe tuntui alussa itsestäni kummalliselta, luin kirjan suurella mielenkiinnolla ja huomasin, miten kirjan tapahtumat nivoutuvat tähän maailmaan missä nyt elämme. Välillä ajatukseni sinkoilivat Elokapinan uutisointiin.
"Astrid alkaa hilautua ylöspäin. Köysi heijaa sivusuunnassa, välillä on pidettävä taukoa. Hän on harjoitellut, mutta ei tarpeeksi, hän tajuaa katsoessaan ylöspäin. Matka on ihan saatanan pitkä".
"Meri, jonka yllä hän roikkuu, kuohuu ja sihisee lautan jalkoja vasten kuin keittokattila"
Emma Puikkonen s.1974 on kirjailija ja teatterintekijä.
Kirjailija Sophie Kinsella tunnetaan erityisesti Himoshoppaaja-sarjastaan. Sophie Kinsella on englantilaisen Madeleine Wickhamin kirjailijanimi. Sophien kirjoja on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta yli 60 maahan.
Itselleni tämä Sophie Kinsellan kirja Himoshoppaajan joulu ( alkuperäinen teos Christmas Shopaholic) oli ensimmäinen kirja, jonka luin tästä hänen Himoshoppaaja-sarjastaan. Kirja oli suorastaan hengästyttävä ja täynnä kekseliästä huumoria.
Kirjan päähenkilö Becky järjestää ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissaan. Becky ja Luke ja heidän tyttärensä Minnie ovat muuttaneet maaseudulle lähemmäksi isovanhempia ja Suze ystävää, jonka matkamuistoputiikissa Becky nyt sitten työskenteli. Aikaisemmat joulut olivat hänen vanhempiensä järjestämät mutta nyt nämä vanhemmat olivat Beckyn suureksi hämmästykseksi kertoneet muuttavansa Lontooseen nuorten suosimalle trendialueelle.
Kirjassa nettishoppaillaan, metsästetään vegaanikalkkunaa ja ex-poikaystävänkin yllätystapaaminen mahtuu joulun valmisteluihin. Beckyn miestä Lukea ja hänen tytärtään Minnieta kuvataan kirjassa hyvin lämpimällä tavalla. Beckyn täydellisen joulun valmistelusta uhkaa tulla kuitenkin "sekametelisoppa".
Lainaan tähän kirjasta otteen, kun Becky löysi unelma joululahjan miehelleen mutta hintalappu saa hänet haukkomaan henkeään. Kun myyjä lähestyy häntä, Beckyn päähän pälkähtääkin loistoidea.
"Päivää, lausun asiallisesti."Minä olen Becky Brandon omaa sukua Bloomwood." Ojennan käteni. "Työskentelen brändinäkyvyyden parissa. Oletteko te sellainen henkilö, jonka kanssa voin keskustella liikeasioista?"
Kirjan hahmot on rakennettu taitavasti ja niihin on helppo eläytyä mukaan. Beckyn tarmokkuus on ihailtavaa ja kirja onkin hyvin jouluun inspiroiva. Välillä nauroin jopa ääneen. Kirja antaa myös veraistukea joulun paniikkishoppailuun.
Näitä joulukirjoja on hauska lukea. Tänä vuonna tämä olikin jo toinen jouluun liittyvä kirja, jonka luin.
KIITOS Wsoy arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta
"Olen vihdoin valmis jakamaan selviytymistarinani suomalaisille. Turha tehdä mitään, jos sitä ei tee kunnolla ja rohkeasti. Toivon, että elämänkertani antaa ihmisille toivoa ja voimaa niin kuin musiikkini. Tämä kirja täydentää laulujeni merkityksen" Ote on Kaija Koon 10.9 ilmestyneen kirjan Taipumaton takakannesta.
Kirjan on kirjoittanut Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen.
Oma ensikosketukseni Kaija Koon musiikkiin on laulussa "Kuka keksi rakkauden". Muistan ajatelleeni kuunnellessani kyseistä kappaletta, että miten joku on voinutkin osata tehdä noin kauniin kappaleen ja miten joku voi osata laulaa ja tulkita sen niin, että se menee suoraan sieluuni. Olen siitä lähtien sitten seurannut Kaija Koon uraa ja kuunnellut hänen musiikkiaan, joten oli mukavaa saada tämä uutuusteos Taipumaton blogiini arvioitavaksi.
Kaija kertoo kirjassaan hyvin avoimesti lapsuudestaan Helsingin Pihlajamäessä ja myös nuoruudestaan, joka näytti olevan aika tavalla railakas. Musiikki oli Kaijalle tärkeää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsuuden perheessään Kaija koki kasvaneensa tunteiden tyhjiössä. Isän raivokohtaukset ja äidin lukkiutuneisuus tuskaansa olivat hänen lapsuuttaan. Oli mukavaa huomata, että vanhemmat jollakin tapaa kuitenkin kannustivat lahjakasta Kaijaa musiikkiharrastuksessa. Kaija sai käydä pianotunneilla ja hänelle ostettiin kitarakin.
Kaija aloitti keikkailun melko nuorena ja kirjassa kuvataankin alkuaikojen keikkaelämää jokseenkin riehakkaana nuoruutena.
Kaijan elämässä oli paljon käännekohtia mm. Markku Impiön kohtaaminen ja isän kuolema. Kaijan isä kuoli 60-vuotiaana. Hän oli lentoharrastaja ja sai surmansa pudotessaan riippuliitimellä rantakivikkoon.
Kaija katosi tragedian jälkeen julkisuudesta liki seitsemäksi vuodeksi. Kaija kärsi tuolloin ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kaija aloitti terapian ja siellä moni käsittelemätön asia sai selityksen ja paraneminen alkoi.
Kaijan ja Markku Impiön yhteisestä ajasta on kirjassa kerrottu paljonkin olihan heillä pitkä liitto ja työparina he olivat loistava kaksikko sen Suomen kansa tietääkin. Kirjassa kerrotaan, että Markun isä oli pappi mutta myös kansanedustaja ja äiti virsirunoilija. Kaijalla oli hieman sopeutumisvaikeuksia perhetaustansa takia Markun sukuun vaikka Markun vanhemmat eivät mitenkään uskoaan tyrkyttäneet, mutta se oli vahvasti läsnä elämässä. Itseäni hymyilytti kun luin, että Markku oli Kaijan kanssa riidellessä soittanut usein äidilleen ja kysynyt neuvoa. Hyvä Markku!
Kaijan ja Markun hääjuhlaa vietettiin Vuosaaressa ja he tekivät häämatkan interreilaamalla. Kaijan vointikin parani. Hän opiskeli ja teki jo pätkätöitäkin. Raskaustestikin näytti sitten positiivistä ja Olli poika syntyi.
Oli mukavaa lukea, että perhe oli muuttanut tänne Jollakseen. Kaija oli työnnellyt vaunuja täällä merenrannoilla.
Vuodesta 1992 tuli pariskunnan musiikin vuosi. Markku Impiö sävelsi, sanoitti, sovitti, äänitti ja miksasi ja Kaija lauloi kaiken heidän yhteisissä projekteissaan. Juhannusaattona syntyi sitten kappale johon Suomen kansa rakastui "Kuka keksi rakkauden".
Kaija Koo palasi estradeille ja julkisuutta riitti. Tuulten viemää levy saavutti triplaplatinan ja olikin ensimmäinen naisartistin pokkaama triplaplatinalevy.
Vuonna 1997 rahaa tuli jo niin paljon, että Kaija toteutti lapsuuden aikaisen unelmansa ja osti hevosen. Hevosen nimeltä Vegaara tarina kerrotaan myös kirjassa.
Perhe osti myös omakotitalon Tuusulasta. Tuusulan rantatie onkin taiteilija asumisen kehto. Kaijan lähinaapurissa asui Laila Hietamies (Laila Hirvisaari). Hän antoi Kaijalle mielestäni oikein hyvän elämänohjeen: "Jos elämä on kurjaa laita punaista huulipunaa ja lähde ulos".
Kirja kertoo, että Kaijalle ja Markulle alkoi tulla riitoja yhä enemmän ja enemmän. Syy oli yleensä Markun alkoholin käyttö.
"Miten voi pelastaa henkitoreissaan korisevaa avioliittoa?" Kaikkea Kaija kokeili, osti jopa hevostilan Kellokoskelta. Pian hän kuitenkin huomasi ettei avioliitto ole pelastettavissa.
2006 Kaija Koo sai kutsun Linnanjuhliin. Hän olisi halunnut sinne mukaansa entisen aviomiehensä Markku Impiön mutta se ei sopinut. Kaijan mielestä Markku olisi ansainnut kunnian työstään.
Kirjassa kerrotaan myös Olli pojan moottoripyöräonnettomuudesta. Olli oli ollut kaverinsa moottoripyörän kyydissä ja he joutuivat onnettomuuteen. Ollin sairaalakierre kesti kaksi vuotta. Samaan aikaan myös Markku Impiö joutui kolme kertaa sairaalahoitoon alkoholiperäisten sairauksien takia.
Vuonna 2010 Kaija Koolta julkaistiin kappale joka sykähdytti minua melkein samalla tavalla kuin "Kuka keksi rakkauden". Tämä kappale on nimeltään "Vapaa". Kun se ilmestyi muistan kuunnelleeni sitä paljon. Sopi omaan elämäntilanteeseeni.
Viime kesänä Wanaja festareilla oli ihanaa nähdä Kaija Koo lavalla. Hän veti shown kuin nuori tyttönen punaisessa koltussaan. Nautin joka hetkestä.
Media on nostanut kovasti kirjasta esiin Kaija Koon miessuhteita vaikka kirjassa on todella paljon enemmän muuta.
Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut selkeän, suorapuheisen ja mielettömän avoimen kirjan Kaija Koon elämästä. Itse tykkäsin kovasti siitä, että vaikka kirjassa oli paljon vaikeita ja surullisia asioita, siinä oli myös paljon huumoria.
Luin myös Markku Impiön haastattelun netistä kirjan tiimoilta. Hän ei ollut silloin kirjaa vielä lukenut, mutta oli ollut kirjan tekemisessä mukana. Hän kertoi, että elämä on liian kaunis - hän ei ole käyttänyt enää alkoholia vuosiin.
Lopuksi hän sanoo, että " Minähän Kaijasta tähden tein, kyllä minä oman arvoni tiedän".
Kiitos WSOY arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta
Lämmin lukusuositus <3
Kaija Koo on todella taipumaton
- periksi hän ei antanut
Sinulle toivottelen oikein ihanaa tulevaa viikkoa <3
