357 sivua muistoja, tarinoita ja hetkiä Topi Sorsakosken elämästä. Topi Sorsakosken (ja Agentsin) musiikki on kulkenut mukanani jo vuosikymmenten ajan. Topin äänessä ja tavassa tulkita lauluja oli jotain niin ainutlaatuista - harva laulaja pystyy tulkitsemaan Topin kappaleita niin että niissä säilyy sama tunne ja sielukkuus. Olinkin suuresti ilahtunut kun sain tietää tästä uutuuskirjasta.
Oli mukavaa lukea miten monenlaisia vaiheita, ihmisiä ja tapahtumia Topin elämään mahtui. Löytyihän sieltä aivan uusia puoliakin Topi Sorsakoskesta. Muistoja onkin tässä kirjassa hengästyttävän paljon. Kirjassa mm. muistellaan sitä, että eräs Pekka Tammilehto tuli varamieheksi kun Rauli Badding Somerjoen keikkakammo vaikeutti esiintymistä. Ymmärsin, että näin alkoi Topi Sorsakosken ja Agentsin yhteistyö.
Kirjassa on paljon kuvia vuosien varrelta ja ne tuokin lukemiseen oman hyvän fiiliksen ja lisän kirjan tarinoiden rinnalle. Tämä kirja on tehty 15 vuotta Topi Sorsakosken kuoleman jälkeen, se tekee hienon muiston tämän ähtäriläissyntyisen Pekka Tammilehdon elämästä, ajattoman katsauksen mieheen, jonka musiikki elää edelleen.
Sitä saa mitä tilaa musiikkinäytelmä Yölinnun hiteillä sai minut tekemään reissun Raumalle ja kyllä kannatti. Esitys oli oikein viihdyttävä ja hauska. Olin ensimmäistä kertaa Rauman kesäteatterissa ja paikkanakin se oli oikein kiva.
Näytelmän päähenkilö Elpee on töissä varastomiehenä verkkokaupassa. Iltaisin hän laulaa Rytmipojat bändinsä solistina Ylävitonen nimisessä ravintolassa. Elpee saa kuitenkin "managerin" Jaana Mölkyn ja hän hankkii Elpeelle ja Rytmipojille isomman keikan. Sitten alkaakin näyttämöllä tapahtua.
Naurusta ei meinannut tulla loppua!
Näytelmän on käsikirjoittanut JP Koskinen ja Otto Kanerva. Kanerva on myös ohjannut näytelmän. Musiikin on sovittanut Esa Nieminen.
Rooleissa:
Patrik Hvitsjö
Heta Halonen
Jani Koskinen
Leena Rousti
Tatu Siivonen
Ja musiikista vastaa huippumuusikoista koostuva livebändi. Kapellimestari, piano, harmonikka Aleksi Laukkonen, Tiia Karttunen, kitara Juha Keskinen, Pekka Oravuo, basso Hanna Turunen, Azra Topcu, rummut Ville Hatanpää, Tomi Hyttinen ja harmonikkaa soitti myös näytelmän päähenkilö Patrik Hvitsjö.
Esityksen kesto 2 h 30 min sisältäen väliajan
Esitykset 12.6 - 9.8.2025
Rauma oli rauhallinen kesäkaupunki. Kun sydämeni sykkii puutaloille niin niitähän Vanhassa Raumassa Unescon maailmanperintökohteessa riitti.
Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa esitetään elokuun puoleen väliin asti Ihmisen poika- musiikkinäytelmää yö-yhtyeen hitein.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat tiiviiseen kyläyhteisöön, jossa aika on pysähtynyt. Kyläyhteisön jäsenet näyttävät ainakin päällisin puolin tyytyväisiltä, mutta mitä sitten tapahtuu kun ulkomaailman asiat tulevatkin pikkuhiljaa yhteisön muurien sisäpuolelle.
Ihmisen poika toteutetaan yhteistyössä Yö-yhtyeen kanssa. Mikko Kangasjärvi on sovittanut kappaleet. Lavalla nähdään myös huikea live-bändi.
Rooleissa: Kai Hyttinen, Sanna Saarijärvi, Päivi Pylvänäinen, Kalle Pylvänäinen, Annica Milan, Elsa Pylvänäinen ja Valtteri Lehtinen.
Käsikirjoittajia ovat Mikko Kivinen ja Otto Kanerva.
Ohjaaja: Mikko Kivinen
Minulla oli ilo osallistua Ihmisen poika pr-tilaisuuteen. Alla olevat kuvat ovat kyseisestä tilaisuudesta.
Ihmisen poika on viihdyttävä ja hauska musiikkikomedia. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ja nauttimaan kesäteatteri tunnelmasta.
Esitys sai ensi-iltansa 25.6.2025 ja teatterikesä huipentuu elokuun puolivälin näytöksiin. Lippuja saa Ticketmasterista.
Ensi-illassa saimme kuulla lopuksi Yön nykyisen laulajan JP Leppäluodon laulavan. Yön musiikki elää!
Elokuva kertoo Dingon tarinan 40 vuoden takaa. Tämä porilaisyhtye sai Suomen teinit hurmioon suorastaan hysteriaan vuosina 1984-1986. Enpä usko, että Suomessa on kovinkaan montaa sen aikakauden elänyttä ihmistä joka ei olisi kuullut Dingon musiikkia, Sinä ja minää, Autiotaloa, Nahkatakkista tyttöä ja Levotonta tuhkimoa tykitettiin siihen malliin kaikkialla.
Dingo on yksi Suomen suosituimmista yhtyeistä kautta aikojen. Levoton Tuhkimo elokuva rakentuu pitkälti bändin keulahahmon Neumannin ympärille. Oli suorastaan suloista katsoa Neumannin eli Nipan niin lämmintä äitisuhdetta. Dingon ensimmäiset keikkavaatteetkin olivat Neumannin äidin vaatekomerosta, ilmeisesti myös meikkipussi, josta löytyi ensimmäiset kajalit ja ripsivärit, joita bändin jäsenet käyttivät. Surullista oli taas katsoa Neumannin isäsuhdetta, se oli rikki. "Sinusta ei ole mihinkään, sinusta ei tule mitään" isä sanoi pienelle pojalleen. Urheilu oli se, mitä isä arvosti ja musiikki ei ollut mitään. Elokuvan lopussa kuitenkin paljastuu jotain suurta.
Elokuva kertoo Dingon nousun ja tuhon. Elokuvassa näytetään miten teinityttöjen lauma hakkaa Dingon keikkabussia suuressa hurmiossa mutta myös Neumannin päätyminen esiintymään juopoille kaljabaariin.
Elokuvan mukaan Neumannilla nousi menestys päähän - pissa hattuun. Traumaattinen isäsuhde ja loppuunpalaminen ja siitä seuranneet konfliktit bändin sisällä johtivat yhtyeen ongelmiin ja lopulta hajoamiseen.
Elokuvan alkuteksteissä kerrotaan, että elokuvassa on
" Jotain totta, jotain keksittyä ja jotain kadulta kuultua".
Muistan kyllä Dingo hurmion ja kuuntelin heidän musiikkiaan 80- luvulla ja kuuntelen vieläkin. Autoradiosta kuulin uutisen Dingon hajoamisesta. Muistan ajatelleeni, että nyt pojat väsyivät, enkä ollut silloin mitenkään väärässä. Olihan heidän keikkatahtinsa ihan pääkallomeininkiä - 200 keikkaa vuodessa.
Mari Rantasilan ohjaus on hieno ja pääroolin esittäjä Saku Taittonen suorastaan huikea. Elias Salosen roolityö Dingon manageri Lasse Norreksena oli myös loistava, olin saanut Lasse Norreksesta juuri tuollaisen kuvan mediasta. Bändin jäsenien roolihahmot olivat myös onnistuneita ihan ulkonäköä myöten.
Elokuvassa oli myös kiitettävästi keikkataltiointeja
Elokuvan lopputeksteissä luki:
"Pepen muistoa kunnioittaen"
Dingon basisti Pepe Laaksonen menehtyi maaliskuussa 2024
Mutta kiitos Levoton Tuhkimo leffa <3 Tykkäsin tosi paljon. Kaikkineen hieno elokuva.
Kun sain Meiju Suvaksen uutukaisen elämänkerta kirjan "En tyydy vähempään" ajattelin, että ohoh, onpas paksu kirja yli 500 sivuinen. Kirjan on kirjoittanut Mari Koppinen helsinkiläinen musiikkiin erikoistunut toimittaja.
Meiju on diplomi-insinööri isän ja musiikin opettaja äidin tytär Helsingin Tapanilasta. Perheeseen kuuluu myös isoveli Arto. Meiju kertoo kirjassaan, että " Olen varmasti maailman ensimmäisiä jo vatsassa eläneitä musiikin maistereita. Olen käynyt Sibelius Akatemian jo ennen syntymääni, lapsivedessä". Meiju eli elämänsä yhdeksän kuukautta sellon alla, kun Heini äiti kävi Sibelius Akatemiaa. Ken tietää, vaikka Meiju olisi saanut ihanan matalan äänensä sellon matalasta soinnista :)
Meijun ura alkoi Suosikki lehden Kultainen mikrofoni kisasta 1980-luvulla. Suosikki oli tuolloin todella nuorisoa yhdistävä lehti. Itsellenikin tuli Suosikki vuosia. Meijulle ja hänen bändilleen ei kisa tuonut kuitenkaan menestystä, mutta silloin syntyi "Meiju Suvas". Meiju ymmärsi mitä haluaa tehdä, hän haluaa laulaa. Opinnot Kauppaopistossa saivat jäädä.
Pian Meiju olikin Frederikin taustalaulajana Suomen euroviisujen karsinnassa ja myös hänen kesäkiertueella. Pari vuotta myöhemmin julkaistiin Meijun hitti "Tahdon sinut". Meiju Suvas oli uusi lupaus discokuningattareksi.
Meijun sinetöi kuitenkin tähtiin "Pure mua" hittibiisi. Enpä muista, että olisin ollut yhdessäkään karaokessa, jossa ei olisi tätä biisiä joku tunteella vetänyt.
Pääpaino kirjassa on musiikkiurassa mutta kirja kertoo myös Meijun yksityiselämästä. Meiju on kokenut elämässään monta parisuhdetta niin hyviä kuin ihan järkyttäviäkin. Surullista on, että hän on joutunut kokemaan parisuhdeväkivaltaa. Meijun luottomeikkaaja - stailaaja Teuvo Loman kertoo kirjassa joutuneensä joskun meikkaamaan piiloon Meijun ruhjeita ja mustelmia, kun Meijun mies oli lyönyt. Media kutsuikin tuolloin Meijua Särkyneen sydämen kuningattareksi, kunnes hän löysi pienen tyttären Milenan yksinhuoltajana aviomiehensä Jonten. Heille syntyi vielä yhteinen poika Joakim.
Kirjailija Mari Koppinen on tehnyt aivan hurjan ison työn kuvatessaan kirjassa vuosikymmenien viihdebisnestä. Välillä lukiessa tuntui, että aihe levähtää käsiin. Koppinen piti sen kuitenkin kasassa ja mielenkiinto lukiessa säilyi.
Kirjan kansi on mielestäni erittäin onnistunut ihan just Meiju Suvasta - tummaapuhuva ja kaunis.
Meiju Suvas viettää tänä syksynä 40-vuotistaiteilijajuhlaansa konserttien merkeissä. Meiju keikkaileekin edelleen vielä 64-vuotiaana. Ihan huikeaa!
Hämeenlinnan Uudessa kesäteatterissa viedään katsojat aikamatkalle 80-luvun nostalgiahuumaan. Siellä nimittäin esitetään Dingo-musikaali. Musikaali kertoo Dingon huikean menestystarinan. Dingon kaltaista maniaa ei Suomirockin historiassa oltu ennen nähtykään. Tuskin Suomessa oli montaa ihmistä, jotka eivät tienneet Dingosta mitään. Porirokkareiden yhtyeen hajoaminen pääsi iltauutisiin.
Minulla oli ilo saada kutsu musikaalin Pr-tilaisuuteen. Sainkin huikean maistiaisen musikaalista.
Dingo musikaalissa ilmiötä käsitellään bändin keulahahmon Neumannin kautta. Neumann olikin paikalla tilaisuudessa Dingon kitaristin Jontun kanssa.
Tarinan päähenkilöä esittää Joel Mäkinen. Muissa rooleissa nähdään Sanni Reilin, Eppu Salminen, Sinikka Salminen, Patrik Hvitsjö, Pyry Smolander, Taneli Läykki ja Olli Tulkki.
Musikaalin on käsikirjoittanut Kaisa Kuikkaniemi ja Otto Kanerva. Musikaalin on ohjannut Otto Kanerva.
Esitykset 28.6 - 19.8.2023. Esitys kestää noin 2 tuntia 20 minuuttia sisältäen väliajan.
Peruslippu 39€
Iso kiitos pressikutsusta Hukteatteri ja Domakersfinland
Sinulle toivottelen oikein mukavaa toukokuun alkua <3
Kaiken maailmalla tapahtuvan ikävän vastapainoksi oli ihanaa mennä ihan oikeisiin elokuviin. Edellisenä päivänä oli täällä Helsingissä saanut ensi-iltansa Johanna Vuorenmaan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva "70 on vain numero".
Kuva netistä
Elokuvassa Hannele Lauri esittää rakastettua pitkän uran tehnyttä iskelmälaulaja Seija Kuulaa. Seija säteilee yleisön edessä mutta tuntee kuitenkin elämässään yksinäisyyttä. Hänellä on vain yksi ystävä, joka on hänen stailistinsa. Stailistin roolissa on Misa Palander. Misa on oikein riemastuttava roolissaan ja saikin elokuvan yleisön purskahtelemaan tuon tuosta nauruun.
Välillä huokailin ihastuksesta Seijan ihanaa taloa järven rannalla. Keikan jälkeen Seija kuitenkin vain hörppi piimää suoraan purkista ja söi kylmiä nakkeja suoraan kotinsa jääkaapista.
Seijan 70 vuotispäivä lähenee, jota hän ei hyväksy ollenkaan. Hän suorastaan inhoaa kaikkea vanhuuteen liittyvää. Seijalle suunnitellaan 70 v juhlakonserttia. Konsertin suhteen hän ei haluaisi, että iästä puhutaan mitään vaan konsertti olisi pelkästään kunnianosoitus hänen pitkälle iskelmälaulaja uralleen. Jotta konsertin liput saataisiin myydyksi loppuun. Seija tarvitsee hiukan brändinsä kirkastusta. Tähän apuun saapuu biisien tekijöitä ja siellä joukossa on muuan kitaristi/lauluntekijä Lauri, joka on puolta nuorempi Seijaa. Laurin roolissa on Mikko Nousiainen. Yllätys on suuri, kun Laurin äiti on Seijan nuoruuden ystävä. Marja Packalen esittää tämän Laurin äidin roolin hurmaavasti.
Kuva netistä
Seija ja Lauri rakastuvat mutta matkassa on paljon mutkia. Mikko Nousiainen on roolissaan karismaattinen ja ihana. Elokuva kertookin ikärajat ylittävästä rakkaudesta sekä julkisuudesta niin hyvässä kuin pahassa.
Hannele Lauri tekee ehdottomasti täydellisen ja parhaan roolinsa. Aivan huikeaa! En usko, että kukaan muu olisi pystynyt samaan.
Kuva netistä
Elokuvassa oli myös yllättävä ja hiukan pähkähullu jounivalintakin joka liittyi lapsentekoon. Tämäkin asia kyllä toimi tässä elokuvassa kaikessa hulluudessaankin.
Mietin elokuvan jälkeen, että elokuva oli tavallaan hatunnosto pitkän uran tehneille artisteille mutta myös rohkea sanoma meille ikääntyville naisille. Koskaan ei ole myöhäistä toteuttaa elämässään asioita, jotka tuntuu itsestä omilta. Ja kyllä 70 vuotiaana nainen on kaunis.
Huikea huikea leffa!
P.s Seija Kuulan lauluääni on Lea Lavenin. Lean faneille tiedoksi.
Tässä lomani aikana olen lueskellut niin netistä kuin kirjoistakin ihmisen persoonallisuuden piirteistä. Tuon tuosta tuli monessa yhteydessä esiin "Oletko ekstrovertti, introvertti vai näiden sekoitus ambivertti"?
Ekstrovertti henkilöitä kuvataan vauhdikkaina, äänekkäinä sekä spontaanipuhujina, he puhuvat mieluummin kuin kuuntelevat. Ekstrovertit ammentavat energiaa toisista ihmisistä ja asioista, joita tapahtuu heidän ympärillään. Ekstrovertit pitävät mm. kevyestä rupattelusta tuntemattomien kanssa. Ekstroverttien ulospäinsuuntautuneisuus nähdään työelämässä vahvuutena mutta myös heikkoutena. Ekstrovertti saattaa olla suurestikin uuvuttava kanssaihmisiään kohtaan.
Introverttejä kuvataan henkilöiksi, joiden sisäinen maailma on hyvin rikas. Introvertti pohtii asioita syvällisesti. Hänelle yksinolo on rauhoittavaa ja voimaannuttavaa. Introvertit eivät ole spontaaneja toimijoita, he eivät kuitenkaan vastusta uusia asioita mutta introverttien on saatava tietää niistä ajoissa. Työelämässä introvertit ovat harkitsevia ja kuuntelevia. Introverttien työelämän projektit ovatkin usein onnistuneita, niiden toteutusta kun on mietitty ja harkittu tarkoin. Tämä voi toisaalta sitten uuvuttaa ja ärsyttääkin niitä, jotka haluavat että asiat tapahtuu heti eikä huomenna.
Introverttien ja ekstroverttien sekoitus on sitten ambivertti.
Itsessäni näen enemmän introvertin piirteitä, vaikka välillä olen sosiaalisestikin erittäin vahva, tykkään käydä esimerkiksi keikoilla ja tavata ystäviä mutta tarvitsen sitten vastaavasti omaa tilaa ja aikaa. Koti on minulle erittäin rakas ja sisäinen maailmani on rikas. En koskaan tunne yksinoloa yksinäisyydeksi. Rakastan kirjojen lukemista ja vaahtokylpyjä tassuammeessa kynttilän valossa ja hiljaisuudessa. Kesällä saatan kuljeskella niityllä poimimassa kukkia, tuijotella järveä tai takkatulta pitkän tovin. Riippukeinussa voi vierähtää tuntikin kun katselen vain pilviä. Toisaalta sitten saatan olla festareilla montakin päivää heilumassa ihan lavan reunalla. (Olen tehnyt yhteistöitäkin mm. Wanaja festival, Iskelmä kesä Espoo ja Tangomarkkinat. Huikeita muistoja jäi kaikista!)
Toivottelen sinulle oikein mukavaa tammikuun alkua ja terveyttä <3
Mites oletko itse miettinyt, oletko ekstrovertti, introvertti vai jotain siltä väliltä?
"Olen vihdoin valmis jakamaan selviytymistarinani suomalaisille. Turha tehdä mitään, jos sitä ei tee kunnolla ja rohkeasti. Toivon, että elämänkertani antaa ihmisille toivoa ja voimaa niin kuin musiikkini. Tämä kirja täydentää laulujeni merkityksen" Ote on Kaija Koon 10.9 ilmestyneen kirjan Taipumaton takakannesta.
Kirjan on kirjoittanut Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen.
Oma ensikosketukseni Kaija Koon musiikkiin on laulussa "Kuka keksi rakkauden". Muistan ajatelleeni kuunnellessani kyseistä kappaletta, että miten joku on voinutkin osata tehdä noin kauniin kappaleen ja miten joku voi osata laulaa ja tulkita sen niin, että se menee suoraan sieluuni. Olen siitä lähtien sitten seurannut Kaija Koon uraa ja kuunnellut hänen musiikkiaan, joten oli mukavaa saada tämä uutuusteos Taipumaton blogiini arvioitavaksi.
Kaija kertoo kirjassaan hyvin avoimesti lapsuudestaan Helsingin Pihlajamäessä ja myös nuoruudestaan, joka näytti olevan aika tavalla railakas. Musiikki oli Kaijalle tärkeää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsuuden perheessään Kaija koki kasvaneensa tunteiden tyhjiössä. Isän raivokohtaukset ja äidin lukkiutuneisuus tuskaansa olivat hänen lapsuuttaan. Oli mukavaa huomata, että vanhemmat jollakin tapaa kuitenkin kannustivat lahjakasta Kaijaa musiikkiharrastuksessa. Kaija sai käydä pianotunneilla ja hänelle ostettiin kitarakin.
Kaija aloitti keikkailun melko nuorena ja kirjassa kuvataankin alkuaikojen keikkaelämää jokseenkin riehakkaana nuoruutena.
Kaijan elämässä oli paljon käännekohtia mm. Markku Impiön kohtaaminen ja isän kuolema. Kaijan isä kuoli 60-vuotiaana. Hän oli lentoharrastaja ja sai surmansa pudotessaan riippuliitimellä rantakivikkoon.
Kaija katosi tragedian jälkeen julkisuudesta liki seitsemäksi vuodeksi. Kaija kärsi tuolloin ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kaija aloitti terapian ja siellä moni käsittelemätön asia sai selityksen ja paraneminen alkoi.
Kaijan ja Markku Impiön yhteisestä ajasta on kirjassa kerrottu paljonkin olihan heillä pitkä liitto ja työparina he olivat loistava kaksikko sen Suomen kansa tietääkin. Kirjassa kerrotaan, että Markun isä oli pappi mutta myös kansanedustaja ja äiti virsirunoilija. Kaijalla oli hieman sopeutumisvaikeuksia perhetaustansa takia Markun sukuun vaikka Markun vanhemmat eivät mitenkään uskoaan tyrkyttäneet, mutta se oli vahvasti läsnä elämässä. Itseäni hymyilytti kun luin, että Markku oli Kaijan kanssa riidellessä soittanut usein äidilleen ja kysynyt neuvoa. Hyvä Markku!
Kaijan ja Markun hääjuhlaa vietettiin Vuosaaressa ja he tekivät häämatkan interreilaamalla. Kaijan vointikin parani. Hän opiskeli ja teki jo pätkätöitäkin. Raskaustestikin näytti sitten positiivistä ja Olli poika syntyi.
Oli mukavaa lukea, että perhe oli muuttanut tänne Jollakseen. Kaija oli työnnellyt vaunuja täällä merenrannoilla.
Vuodesta 1992 tuli pariskunnan musiikin vuosi. Markku Impiö sävelsi, sanoitti, sovitti, äänitti ja miksasi ja Kaija lauloi kaiken heidän yhteisissä projekteissaan. Juhannusaattona syntyi sitten kappale johon Suomen kansa rakastui "Kuka keksi rakkauden".
Kaija Koo palasi estradeille ja julkisuutta riitti. Tuulten viemää levy saavutti triplaplatinan ja olikin ensimmäinen naisartistin pokkaama triplaplatinalevy.
Vuonna 1997 rahaa tuli jo niin paljon, että Kaija toteutti lapsuuden aikaisen unelmansa ja osti hevosen. Hevosen nimeltä Vegaara tarina kerrotaan myös kirjassa.
Perhe osti myös omakotitalon Tuusulasta. Tuusulan rantatie onkin taiteilija asumisen kehto. Kaijan lähinaapurissa asui Laila Hietamies (Laila Hirvisaari). Hän antoi Kaijalle mielestäni oikein hyvän elämänohjeen: "Jos elämä on kurjaa laita punaista huulipunaa ja lähde ulos".
Kirja kertoo, että Kaijalle ja Markulle alkoi tulla riitoja yhä enemmän ja enemmän. Syy oli yleensä Markun alkoholin käyttö.
"Miten voi pelastaa henkitoreissaan korisevaa avioliittoa?" Kaikkea Kaija kokeili, osti jopa hevostilan Kellokoskelta. Pian hän kuitenkin huomasi ettei avioliitto ole pelastettavissa.
2006 Kaija Koo sai kutsun Linnanjuhliin. Hän olisi halunnut sinne mukaansa entisen aviomiehensä Markku Impiön mutta se ei sopinut. Kaijan mielestä Markku olisi ansainnut kunnian työstään.
Kirjassa kerrotaan myös Olli pojan moottoripyöräonnettomuudesta. Olli oli ollut kaverinsa moottoripyörän kyydissä ja he joutuivat onnettomuuteen. Ollin sairaalakierre kesti kaksi vuotta. Samaan aikaan myös Markku Impiö joutui kolme kertaa sairaalahoitoon alkoholiperäisten sairauksien takia.
Vuonna 2010 Kaija Koolta julkaistiin kappale joka sykähdytti minua melkein samalla tavalla kuin "Kuka keksi rakkauden". Tämä kappale on nimeltään "Vapaa". Kun se ilmestyi muistan kuunnelleeni sitä paljon. Sopi omaan elämäntilanteeseeni.
Viime kesänä Wanaja festareilla oli ihanaa nähdä Kaija Koo lavalla. Hän veti shown kuin nuori tyttönen punaisessa koltussaan. Nautin joka hetkestä.
Media on nostanut kovasti kirjasta esiin Kaija Koon miessuhteita vaikka kirjassa on todella paljon enemmän muuta.
Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut selkeän, suorapuheisen ja mielettömän avoimen kirjan Kaija Koon elämästä. Itse tykkäsin kovasti siitä, että vaikka kirjassa oli paljon vaikeita ja surullisia asioita, siinä oli myös paljon huumoria.
Luin myös Markku Impiön haastattelun netistä kirjan tiimoilta. Hän ei ollut silloin kirjaa vielä lukenut, mutta oli ollut kirjan tekemisessä mukana. Hän kertoi, että elämä on liian kaunis - hän ei ole käyttänyt enää alkoholia vuosiin.
Lopuksi hän sanoo, että " Minähän Kaijasta tähden tein, kyllä minä oman arvoni tiedän".
Kiitos WSOY arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta
Lämmin lukusuositus <3
Kaija Koo on todella taipumaton
- periksi hän ei antanut
Sinulle toivottelen oikein ihanaa tulevaa viikkoa <3
Olin suuresti ilahtunut, kun sain Docendolta hyvän asiakaspalvelun kera uunituoreen omaelämäkertakirjan"Diskokuningatar Eini" arvostelukappaleeksi. Kirja on saanut paljon huomiota mediassa enkä kyllä ihmettele onhan Einillä jo 44 vuotta laulajan uraa takana. Ensimmäiset askeleensa urallaan tämä Pellon Orajärven kylän tyttö otti jo 14-vuotiaana veljensä Sailons-bändin solistina. Nyt Eini on tehnyt jo yli 8000 keikkaa ja johtanut bändejään 18-vuotiaasta asti.
Miten sitten Einistä tuli Suomen kansan rakastama tähti, joka loistaa edelleen. Tästä voidaan kiittää ainakin Toivo Kärkeä ja Finnlevyä mutta myös Baccaraa. Einin läpimurtohitti oli Baccaran " Yes sir, I can boogie" joka sai suomeksi käännettynä nimen "Yes sir, alkaa polttaa". Muistan nuoruudestani, kun nauhoitin Einiä sävelradiosta "kasettimankalle", piti olla tosi tarkkana milloin kappale alkaa ja loppuu, että sai hyvän nauhoituksen. Kyllä " Yes sir, alkaa polttaa" soikin sitten minulla paljon, niin paljon, että välillä kasetin nauha kelasi mankkaan sisään ja sitä sai sitten lyijykynän avulla pyörittää takaisin kasettiin.
Kirjassa Eini kertoo avoimesti niin onnenhetkistään kuin kipeistäkin asioista elämässään. Luin erityisen mielenkiinnolla Einin lapsuudesta ja nuoruudesta koska löysin sieltä paljon yhteistä, olenhan melkein samaa ikäluokkaa. Mukavaa oli huomata, että Eini oli uransa alkutaipaleella asunut tässä lähistöllä Ilomäentiellä Laajasalossa. Einin rakkaustarinaa, joka jatkuu edelleen Lars Pajumäen kanssa oli sykähdyttävää lukea. Einin avioliitto on kestänyt jo 33 vuotta (nostan hattua). Heillä on kaksi lasta.
Kirja kertoo myös aika raadollisestikin musiikkibisneksestä jossa Einikin sai kokea vähättelyä ja arvostelua mutta kertomuksia on myös hienoista onnistumisista.
Kirjan on kirjoittanut Anna-Liisa Hämäläinen. Diskokuningatar Eini on hänen ensimmäinen elämänkertakirja. Anna-Liisa on kokenut journalisti ja hän on toiminut aikakausilehtien päätoimittajana. Tämä niin tyylikkäästi ja mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja vei minut ihan mennessään. Kerronta on selkeää ja kevyenoloista luettavaa kaikessa koskettavuudessaankin niin tuskin maltoin jättää kirjaa kesken, että tekisin jotain muuta kuin lukisin. Oli mukavaa myös huomata, että kirjaa oli kirjoitettu täällä "kotihuudeilla".
Minulla oli ilo päästä vuonna 2018 Einin 40-vuotisjuhlakonserttiin Espoon sellosaliin. Konsertti olikin tosi kiva. Einiä kun katsoo, niin vanheneminen ei pelota, ei sitten yhtään. Einin säihkysääristä olen kyllä vähän kateellinen. Muistan nuoruudestani, kun hänellä oli mikrot päällään ja ihailin jo silloin miten hyvin ne sopivat hänelle. Itseasiassa hän taitaa käyttää mikroja vieläkin. Jos joku nuoremmista lukijoistani ei tiedä, mitkä on mikrot, niin ne on sellaiset lyhytlahkeiset shortsit :) Linkki vuoden 2018 blogikirjoitukseeni Einin 40v juhlakonsertti
Yle Areenassa on tällä hetkellä kuunneltavissa Miss Suomesta 1977 Armi Aavikosta tarina. Tässä 20 osaisessa musiikkidraamassa Armia esittää Minka Kuustonen. Kuunnelmalla on hyvin kaunis nimi " Siinä välissä olin elossa". Jokaisen kuunnelman osan alussa Armi esittelee itsensä, kertoo syntymävuotensa ja kuolinvuotensa ja sanoo: " Siinä välissä olin elossa".
Kuva netistä
Muistan hyvin, kun katsoin televisiosta vuonna 1977 kun 18-vuotias Armi Aavikko kruunattiin Miss Suomeksi. Missikisoja katsottiin tuohon aikaan paljon, aivan eri tavalla kuin nykyisin. Muistan hyvin myös, miten Armin missikruunu oli vinossa ja miten hänen toinen silmänsä hiukan karsasti. Hänessä oli kuitenkin jotain aivan ihanaa säteilyä joka välittyi katsojille ruudun toiselle puolelle. Teinin innolla seurasin Armin missivuotta ja laulajan uran alkua. Muistan lukeneeni juttuja Armista ainakin Seura lehdestä ja Suosikista. Alussa minua viehätti myös Armin ja Dannyn yhteistyö ja "Tahdon olla sulle hellä" biisi kuuluikin "kasettimankaltani" usein. Olin nauhoittanut sen radiosta Nuorten sävellahjasta, jota Jake Nyman juonsi. Muistan kun odotin, että kello tulisi lauantaisin 16.05 ja Nuorten sävellahja alkaisi.
Jossain vaiheessa Armin ja Dannyn seuraamiseni lopahti ihan tyystin, mutta kuunnelmaa oli nyt kuitenkin mukavaa seurata, mutta myös hyvin surullista Armin kohtalosta johtuen.
Kuva netistä Ilta-Sanomat
Kuunnelmassa Dannya Ilkka Lipsasta esittää Ilkka Heiskanen. Muissa rooleissa mm. Armin äitinä Miia Nuutila, Leilana (Dannyn sihteeri) Anna-Leena Sipilä ja Arjana (Armin sisko) Saara Kotkanniemi.
Sarjan on käsikirjoittanut Kati Kaartinen.
Musiikki on tässä tarinassa keskeisessä osassa sekä myös musiikkibisnes aina 1970-luvulta lähtien. Kuunnelmassa haastatellaan myös vuosina 2020-2021 henkilöitä, jotka olivat Armin mukana hänen elämänsä vaiheissa.
Armin ja Dannyn suhteesta puhutaan avoimesti, mikä se sitten oli, sen saatte kuulla kuunnelmasta.
Armin äitiä ja sisarussuhteita kuvataan hyvin kauniisti. Armin siskon Arjan itsemurha oli Armin elämän yksi suurista tragedioista.
Armi alkoholisoitui ja Haukilahden lähiöbaarista tuli hänelle arkea. Armi oli useaan kertaan katkaisuhoidossa ja kuunnelmassa kerrotaan myös, että hän olisi ollut hoidossa suljetulla osastolla.
Armin viimeisistä päivistä kuunnelma kertoo, että Armi pyysi Dannya viemään hänet autollaan joulunviettoon äitinsä luo. Armi oli yskäinen ja kertoi, että häntä on flunssa vaivannut pitemmän aikaa. Äiti kehoitti häntä menemään lääkäriin mutta Armi ei halunnut joulunpyhinä.
Armin äiti huolestui tammikuussa, kun hän ei saanut yhteyttä tyttäreensä. Äiti ottikin sitten yhteyttä Armin taloyhtiön talonmieheen. Talonmies löysi Armin kuolleena turkki päällä asunnostaan.
Armi kuoli 43 vuotiaana keuhkokuumeeseen.
Armi syntyi syyskuussa 1958 ja kuoli tammikuussa 2002 siinä välissä hän oli elossa. Armi Aavikko on haudattu Malmin hautausmaalle Helsingissä.
Kiitos Minka Kuustoselle loistavasta roolisuorituksesta. Hän oli mielestäni oikea valinta esittämään Armia.
Kuva netistä
Kuunnelma on kuunneltavissa Yleareenassa 28.8.2021 asti
Tykkään ihan mahdottomasti käydä festareilla! Tämän korona kurjimuksen takia ei kahteen vuoteen ole mitään festivaaleja järjestetty niinpä olin suuresti ilahtunut kun kuulin, että Wanaja festivaali järjestetään 9-10.7 linnanpuistossa Hämeenlinnassa. Olin hyvin otettu myös tämän festivaalin medialipusta. Suuret kiitokset!
Suosittelen rohkeasti tulemaan festareille. Ei kannata esimerkiksi ajatella, että nehän on vain nuorille tai että en minä jaksa sitä tungosta. Festivaali alueilla on tilaa ja vähän kauempanakin lavasta pääsee tunnelmaan ja istumaankin pääsee välillä. VIP-lipulla voi vallan nauttia esiintyjistä pöydissä istuen hyvää ruokaa ja juomaa nauttien.
Nyt vielä korona aikaan muistutettiin kovasti turvaväleistä ja käsien desinfioinnista. Desinfiointiainetta olikin tarjolla monessa paikkaa. Tuon tuosta myös kehotettiin, että muistakaa juoda vettä ja opastettiin missä vesipiste sijaitsi. Hellehän oli ihan mahdoton yli +30°c astetta.
Wanaja festareiden artistikattaus sai hymyn huulilleni. Kun katselee tuota alla olevaa esiintyjälistaa niin sieltähän löytyy esiintyjiä hyvin moneen musiikkimakuun.
Erinillä oli kunnia avata festarit ihana kukkaseppele päässään. Tosin näin Lauri Tähkälläkin kukkaseppeleen päässä jossakin vaiheessa iltaa. Erinin musiikista voi sanoa, että se on kaunista.
J.Karjalainen kuuluu nuoruuteeni. Muistan kun kuuntelin Ankkurinappia kasetilta. Ihailen suuresti! Kuulimme monta tuttua biisiä. Yleisöstä nuoret pojat toivoivat "Väinö" biisiä ja J.Karjalainen sanoi, että ei hän mikään jukeboxi ole, mutta kun nuoret pojat pyytää niin soitetaan. Mielettömän hieno keikka.
Voi mikä tyylilyyli ajattelin, kuin Behm nousi lavalle. Nuori, kaunis ja taitava.
Lauri Tähkä villiinnytti naiset ja se oli kyllä odotettavissakin. Olen nähnyt Laurin monta kertaa, mutta nyt tuntui, että naiset "ei pysy housuissaan". Olin lavan reunassa toisessa rivissä ja kun Tähkä riisui takkinsa ja hänellä oli sitten sellainen lyhythihainen kesäpaita, niin meinasin jäädä erään naisen alle vaikka en mikään pieni ihminen ole, kun hän rynni eteeni nähdäkseen Laurin paremmin. Sanoi minulle, että nyt on pakko mennä.
Lauri Tähkä veti 120 lasissa keikan.
Samuli Putro oli tyylikkäänä niin kuin aina. Hänen kappaleiden sanoitukset ovat hyvin puhuttelevia välillä jopa aika syvälle meneviä.
Samuli tepasteli lavalla hurmaavasti. Ihan odotin aina, että milloin hän alkaa kulkea hauskasti. Olin aivan lavan edessä ja se onnellisuus siitä, että vihdoinkin keikalla välittyi kyllä tämän artistin esiintymisestä.
Vesterinen yhtyeineen oli oikea hyvän tuulen lähettiläs. Yhtyeellä on toinen toistaan hienompia biisejä. Laulajalla on kyllä karismaa joka vetoaa yleisöön. Pientä flirttiä ja se on hyvä.
Elastinen veti nurmikon täyteen yleisöä. Tällä miehellä on homma hallussa. Ihailin sitä positiivistä latausta joka hänestä lähti suuren hymyn kera.
Ja sitten niin odotettu Kaija Koo ihanassa punaisessa koltussaan. Ensimmäisten kappaleiden joukossa oli "Kuka keksi rakkauden" ja rakkautta olikin hänen esiintymisensä täynnä. Kaija kutsui myös lavalle yllätysvieraan Waltteri Torikan ja he lauloivat dueton. Kaija Koo veti keikan kuin nuori tyttö, siis niin mahtavaa!
Wanaja festarien viimeinen esiintyjä oli Apulanta. Siinä jytisi koko Hämeenlinna varmaan linnakin tärisi. Bändillä oli sellainen koneisto lavalla että oksat pois. Sipe Santapukkikin näytti niin pieneltä rumpujensa takana. Mieletön tapaus koko Apulanta, ei sitä osaa selittää, se pitää kokea itse.
