Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaijakoo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaijakoo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Taipumaton Kaija Koo

"Olen vihdoin valmis jakamaan selviytymistarinani suomalaisille. Turha tehdä mitään, jos sitä ei tee kunnolla ja rohkeasti. Toivon, että elämänkertani antaa ihmisille toivoa ja voimaa niin kuin musiikkini. Tämä kirja täydentää laulujeni merkityksen" Ote on Kaija Koon 10.9 ilmestyneen  kirjan Taipumaton takakannesta. 

Kirjan on kirjoittanut Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen.

Oma ensikosketukseni Kaija Koon musiikkiin on laulussa "Kuka keksi rakkauden". Muistan ajatelleeni kuunnellessani kyseistä kappaletta, että miten joku on voinutkin osata tehdä noin kauniin kappaleen ja miten joku voi osata laulaa ja tulkita sen niin, että se menee suoraan sieluuni. Olen siitä lähtien sitten seurannut Kaija Koon uraa ja kuunnellut hänen musiikkiaan, joten oli mukavaa saada tämä uutuusteos  Taipumaton blogiini arvioitavaksi. 

Kaija kertoo kirjassaan hyvin avoimesti lapsuudestaan Helsingin Pihlajamäessä ja myös nuoruudestaan, joka näytti olevan aika tavalla railakas. Musiikki oli Kaijalle tärkeää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsuuden perheessään Kaija koki kasvaneensa tunteiden tyhjiössä. Isän raivokohtaukset ja äidin lukkiutuneisuus tuskaansa olivat hänen lapsuuttaan. Oli mukavaa huomata, että vanhemmat jollakin tapaa kuitenkin kannustivat lahjakasta Kaijaa musiikkiharrastuksessa. Kaija sai käydä pianotunneilla ja hänelle ostettiin kitarakin.

Kaija aloitti keikkailun melko nuorena ja kirjassa kuvataankin alkuaikojen keikkaelämää jokseenkin riehakkaana nuoruutena.

Kaijan elämässä oli paljon käännekohtia  mm. Markku Impiön kohtaaminen ja isän kuolema. Kaijan isä kuoli 60-vuotiaana. Hän oli lentoharrastaja ja sai surmansa pudotessaan riippuliitimellä rantakivikkoon.

Kaija katosi tragedian jälkeen julkisuudesta liki seitsemäksi vuodeksi. Kaija kärsi tuolloin ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kaija aloitti terapian ja siellä moni käsittelemätön asia sai selityksen ja paraneminen alkoi.

Kaijan ja Markku Impiön yhteisestä ajasta on kirjassa kerrottu paljonkin olihan heillä pitkä liitto ja työparina he olivat loistava kaksikko sen Suomen kansa tietääkin. Kirjassa kerrotaan, että Markun isä oli pappi mutta myös kansanedustaja ja äiti virsirunoilija. Kaijalla oli hieman sopeutumisvaikeuksia perhetaustansa takia Markun sukuun vaikka Markun vanhemmat eivät mitenkään uskoaan tyrkyttäneet, mutta se oli vahvasti läsnä elämässä. Itseäni hymyilytti kun luin, että Markku oli Kaijan kanssa riidellessä soittanut usein äidilleen ja kysynyt neuvoa. Hyvä Markku!

Kaijan ja Markun hääjuhlaa vietettiin Vuosaaressa ja he tekivät häämatkan interreilaamalla. Kaijan vointikin parani. Hän opiskeli ja teki jo pätkätöitäkin. Raskaustestikin näytti sitten positiivistä ja Olli poika syntyi.

Oli mukavaa lukea, että perhe oli muuttanut tänne Jollakseen. Kaija oli työnnellyt vaunuja täällä merenrannoilla.

Vuodesta 1992 tuli pariskunnan musiikin vuosi. Markku Impiö sävelsi, sanoitti, sovitti, äänitti ja miksasi ja Kaija lauloi kaiken heidän yhteisissä projekteissaan. Juhannusaattona syntyi sitten kappale johon Suomen kansa rakastui "Kuka keksi rakkauden".


Kaija Koo palasi estradeille ja julkisuutta riitti. Tuulten viemää levy saavutti triplaplatinan ja olikin ensimmäinen naisartistin pokkaama triplaplatinalevy. 

Vuonna 1997 rahaa tuli jo niin paljon, että Kaija toteutti lapsuuden aikaisen unelmansa ja osti hevosen. Hevosen nimeltä Vegaara tarina kerrotaan myös kirjassa.

Perhe osti myös omakotitalon Tuusulasta. Tuusulan rantatie onkin taiteilija asumisen kehto. Kaijan lähinaapurissa asui Laila Hietamies (Laila Hirvisaari). Hän antoi Kaijalle mielestäni oikein hyvän elämänohjeen: "Jos elämä on kurjaa laita punaista huulipunaa ja lähde ulos".

Kirja kertoo, että Kaijalle ja Markulle alkoi tulla riitoja yhä enemmän ja enemmän. Syy oli yleensä Markun alkoholin käyttö. 

"Miten voi pelastaa henkitoreissaan korisevaa avioliittoa?" Kaikkea Kaija kokeili, osti jopa hevostilan Kellokoskelta. Pian hän kuitenkin huomasi ettei avioliitto ole pelastettavissa. 

2006 Kaija Koo sai kutsun Linnanjuhliin. Hän olisi halunnut sinne mukaansa entisen aviomiehensä Markku Impiön mutta se ei sopinut. Kaijan mielestä Markku olisi ansainnut kunnian työstään.

Kirjassa kerrotaan myös Olli pojan moottoripyöräonnettomuudesta. Olli oli  ollut kaverinsa moottoripyörän kyydissä ja he joutuivat onnettomuuteen. Ollin sairaalakierre kesti kaksi vuotta. Samaan aikaan myös Markku Impiö joutui kolme kertaa sairaalahoitoon alkoholiperäisten sairauksien takia. 

 Vuonna 2010 Kaija Koolta julkaistiin kappale joka sykähdytti minua melkein samalla tavalla kuin "Kuka keksi rakkauden". Tämä kappale on nimeltään "Vapaa". Kun se ilmestyi muistan kuunnelleeni sitä paljon. Sopi omaan elämäntilanteeseeni.






 Viime kesänä Wanaja festareilla oli ihanaa nähdä Kaija Koo lavalla. Hän veti shown kuin nuori tyttönen punaisessa koltussaan. Nautin joka hetkestä.




Media on nostanut kovasti kirjasta esiin Kaija Koon miessuhteita vaikka kirjassa on todella paljon enemmän muuta.

Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut selkeän, suorapuheisen ja mielettömän avoimen kirjan Kaija Koon elämästä. Itse tykkäsin kovasti siitä, että vaikka kirjassa oli paljon vaikeita ja surullisia asioita, siinä oli myös paljon huumoria. 

Luin myös Markku Impiön haastattelun netistä kirjan tiimoilta. Hän ei ollut silloin kirjaa vielä lukenut, mutta oli ollut kirjan tekemisessä mukana. Hän kertoi, että elämä on liian kaunis - hän ei ole käyttänyt enää alkoholia vuosiin.
Lopuksi hän sanoo, että " Minähän Kaijasta tähden tein, kyllä minä oman arvoni tiedän".

Kiitos WSOY arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta

Lämmin lukusuositus <3

Kaija Koo on todella taipumaton
- periksi hän ei antanut



Sinulle toivottelen oikein ihanaa tulevaa viikkoa <3





maanantai 12. heinäkuuta 2021

Onnellisten festarit Wanaja 2021

Pressilippu

Tykkään ihan mahdottomasti käydä festareilla! Tämän korona kurjimuksen takia ei kahteen vuoteen ole mitään festivaaleja järjestetty niinpä olin suuresti ilahtunut kun kuulin, että Wanaja festivaali järjestetään 9-10.7 linnanpuistossa Hämeenlinnassa. Olin hyvin otettu myös tämän festivaalin medialipusta. Suuret kiitokset!

Suosittelen rohkeasti tulemaan festareille. Ei kannata esimerkiksi ajatella, että nehän on vain nuorille tai että en minä jaksa sitä tungosta. Festivaali alueilla on tilaa ja vähän kauempanakin lavasta pääsee tunnelmaan ja istumaankin pääsee välillä. VIP-lipulla voi vallan nauttia esiintyjistä pöydissä istuen hyvää ruokaa ja juomaa nauttien.

Nyt vielä korona aikaan muistutettiin kovasti turvaväleistä ja käsien desinfioinnista. Desinfiointiainetta olikin tarjolla monessa paikkaa. Tuon tuosta myös kehotettiin, että muistakaa juoda vettä ja opastettiin missä vesipiste sijaitsi. Hellehän oli ihan mahdoton yli +30°c astetta.

Wanaja festareiden artistikattaus sai hymyn huulilleni. Kun katselee tuota alla olevaa esiintyjälistaa niin sieltähän löytyy esiintyjiä hyvin moneen musiikkimakuun.


Erinillä oli kunnia avata festarit ihana kukkaseppele päässään. Tosin näin Lauri Tähkälläkin kukkaseppeleen päässä jossakin vaiheessa iltaa. Erinin musiikista voi sanoa, että se on kaunista.




J.Karjalainen kuuluu nuoruuteeni. Muistan kun kuuntelin Ankkurinappia kasetilta. Ihailen suuresti! Kuulimme monta tuttua biisiä. Yleisöstä nuoret pojat toivoivat "Väinö" biisiä ja J.Karjalainen sanoi, että ei hän mikään jukeboxi ole, mutta kun nuoret pojat pyytää niin soitetaan. Mielettömän hieno keikka.





Voi mikä tyylilyyli ajattelin, kuin Behm nousi lavalle. Nuori, kaunis ja taitava.




Lauri Tähkä villiinnytti naiset ja se oli kyllä odotettavissakin. Olen nähnyt Laurin monta kertaa, mutta nyt tuntui, että naiset "ei pysy housuissaan". Olin lavan reunassa toisessa rivissä ja kun Tähkä riisui takkinsa ja hänellä oli sitten sellainen lyhythihainen kesäpaita, niin meinasin jäädä erään naisen alle vaikka en mikään pieni ihminen ole, kun hän rynni eteeni nähdäkseen Laurin paremmin. Sanoi minulle, että nyt on pakko mennä. 
Lauri Tähkä veti 120 lasissa keikan.





Samuli Putro oli tyylikkäänä niin kuin aina. Hänen kappaleiden sanoitukset ovat hyvin puhuttelevia välillä jopa aika syvälle meneviä.
Samuli tepasteli lavalla hurmaavasti. Ihan odotin aina, että milloin hän alkaa kulkea hauskasti. Olin aivan lavan edessä ja se onnellisuus siitä, että vihdoinkin keikalla välittyi kyllä tämän artistin esiintymisestä.




Vesterinen yhtyeineen oli oikea hyvän tuulen lähettiläs. Yhtyeellä on toinen toistaan hienompia biisejä. Laulajalla on kyllä karismaa joka vetoaa yleisöön. Pientä flirttiä ja se on hyvä.





Elastinen veti nurmikon täyteen yleisöä. Tällä miehellä on homma hallussa. Ihailin sitä positiivistä latausta joka hänestä lähti suuren hymyn kera.






Ja sitten niin odotettu Kaija Koo ihanassa punaisessa koltussaan. Ensimmäisten kappaleiden joukossa oli "Kuka keksi rakkauden" ja rakkautta olikin hänen esiintymisensä täynnä. Kaija kutsui myös lavalle yllätysvieraan Waltteri Torikan ja he lauloivat dueton. Kaija Koo veti keikan kuin nuori tyttö, siis niin mahtavaa!





Wanaja festarien viimeinen esiintyjä oli Apulanta. Siinä jytisi koko Hämeenlinna varmaan linnakin tärisi. Bändillä oli sellainen koneisto lavalla että oksat pois. Sipe Santapukkikin näytti niin pieneltä rumpujensa takana. Mieletön tapaus koko Apulanta, ei sitä osaa selittää, se pitää kokea itse.







Kiitos kaunis Wanaja festivaali❤

Olin onnellinen❤