Näytelmä joka menee pieleen

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä naurettiin sydämen pohjasta! En itsekään muista, milloin olisin nauranut teatterissa niin paljon kun katsoessani tätä Näytelmä joka menee pieleen esitystä. Itse asiassa aloitin nauramisen jo astuessani teatterin ovesta sisään, kun eteisessä Eppu Salminen etsi koiraa. Koira oli kadoksissa ja se tarvittiin näytelmään.

Näytelmä on hulvatonta teatteria teatterissa. Esitys on harrastajateatterin ensi-ilta, jossa ratkotaan murhamysteeriä dekkarimaisessa kartanomiljöössä briteissä. Kaikki menee kuitenkin pieleen ja vielä enemmänkin - vuorosanat unohtuvat, lavasteet kaatuvat ja näyttelijät pyörtyilevät. Olisittepa nähneet näyttämön esityksen jälkeen!

Harrastajanäyttelijäseureen piti keksiä nopeasti, miten toimia kun asiat ei menekään niin kuin pitää, mutta sehän se hauskaa olikin. Yleisö suorastaan mylvi naurusta. Väliaikatarjoilukin meni pieleen nimittäin, jos joku oli ostanut jäätelötuutin niin piti ottaa yhteyttä myrkytyskeskukseen.

The Play That Goes Wrong on alkujaan kolmen lontoolaisen teatteriopiskelijan  Henry Lewis, Jonathan Sayer, Henry Shields lopputyö vuodelta 2012. Näytelmää esitettiin ensin pienessä pubissa pienelle yleisölle, mutta kun tieto ratkiriemukkaasta esityksestä kiiri niin esitykset olivatkin sitten loppuunmyytyjä. Näytelmä sai mainetta ja kunniaa ja siitä tulikin kansainvälinen menestys.

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämön esitys oli tällä kertaa viimeinen, mutta pistäkääpä korvan taakse muistiin, jos tämä vielä joskus tulee ohjelmistoon. Iso iso lämmin suositus.

Rooleissa: Eija Vilpas, Linda Wiklund, Eppu Salminen, Matti Rasila, Santeri Kinnunen, Risto Kaskilahti, Joel Hirvonen ja Alex Anton.

Lavastus: Peter Ahlqvist

Puvut: Elina Vättö

Naamiointi: Pia Kähkönen

Valot: Valdemar Virtanen

Ääni: Jaakko Virmavirta

Käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields

Suomennus: Mikko Koivusalo

Ohjaus: Pentti Kotkaniemi

KIITOS <3 Helsingin Kaupunginteatteri lipuista

On elämä laulu

Esa Niemiseltä säveltäjältä, muusikolta, kapellimestarilta, artistien tuottajalta, sovittajalta, laulajalta eli suomalaisen kevyen musiikin mestarilta on ilmestynyt 14.4.2022 elämänkertakirja "On elämä laulu". Kirjan on kirjoittanut Tommi Saarela musiikkiin erikoistunut vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Esa Nieminen kertoo kirjassa avoimesti ja rohkeasti työskentelystään suomalaisten artistien kanssa. Tarinat ovat mukaansatempaavia, hauskoja mutta myös paljastavia. Lukiessani ajattelin välillä, että ehkä vähän liiankin avoimesti kerrottuja, heti perään kuitenkin mietin, että tiesinhän minä jo monenkin asian, kun niitä aikoinaan iltapäivälehtien lööpeissä riepoteltiin.

Tommi Saarela kirjoittaa selkeästi, joten kirjaa on helppo lukea ja se pitää otteessaan hyvin, ajatukseni eivät todellakaan harhailleet tätä kirjaa lukiessani. Kirja on rohkeudellaan tuonut joillekin/jollekin kirjassa mainitulle henkilölle pahaa mieltä ja luinkin mediasta Esa Niemisen poikkeuksellisen julkisen anteeksipyynnön hänelle/ heille joita kirja on satuttanut. Itse ajattelen, että kaikki on inhimillistä ja luovuuteen kuuluu sitä hulluutta.

Olen sen ikäinen, että kirjassa olevien monien artistien musiikki on tuttua mm. Katri-Helenan ja Paula Koivuniemen. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että Yölintu on Esa Niemisen löytö. Tykkään tästä bändistä valtavasti, vaikka en olekaan tanssilavojen ystävä. Yölinnussa on jotakin Agentsia ja Baddingia mutta kuitenkin sitä omaa mikä kiehtoo ja vie kuulijan mennessään. En voinut olla nauramatta ääneen, kun kirjassa kuvailtiin Yölinnun studiosessioita. Yölintu joutui koville tehdessään töitä Esa Niemisen kanssa. Bändi oli aikaisemmin maakunnan pikkupajoissa omakustanteita tehdessään käyttänyt suurimman osan äänitysajastaan studion pornolehti valikoimaan tutustuen ja tehneet kappaleensa kerralla sitten purkkiin. Olen ehdottomasti  kirjan kanssa samaa mieltä, että Yölintu oli Esa Niemisen merkittävä löytö jopa merkittävin. Tuottajana Esa Niemistä arvostetaan, sillä hän arvostaa soittajia enemmän kuin konesoundeja. Hyvä niin! 

Suuri yleisö muistaa varmasti Esa Niemisen televisiosta BumtsiBum-ohjelman pianistina, itsekin seurasin kyseistä ohjelmaa kunnes kyllästyin "nami nami" juttuihin.

Kun kirja on elämänkerta niin siinä kerrotaan myös Niemisen lapsuudesta, nuoruudesta, avioliitoista ja lapsista. Esa Nieminen tapasi ensimmäisen vaimonsa Annukan jo lukioiässä ja he saivat kaksi lasta. Surullista oli lukea, että toinen lapsista sairasti hyvin pienenä syövän. Avioliitto Annukka vaimon kanssa kariutui, kun Nieminen rakastui työkaveriinsa Pirreen. Tavatessaan molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Ei mitään helppoja asioita lapsen syöpä tai avioliiton kariutuminen kyseisellä tavalla.

Lämmin suositus tästä kirjasta. Kirjassa on paljon tarinoita - suomalaisen viihdemusiikin vaiheita. Ottakaapa lukulistalle vaikkapa kesälomalle riippukeinuun. 

Ote " On elämä laulusta":

"Miten joku onnistuu tulemaan tähdeksi: Mitkä ovat eväät, joilla tuo unelma toteutuu? Tietysti tarvitaan vahvoja tukivoimia ja kunnollista musiikkia, mutta ne ei riitä, jos esittäjältä puuttuu säteilyä ja karismaa"

Kiitos OTAVA <3 Kirja saatu arvostelukappaleena