Kansallisteatterissa Suurella näyttämöllä sai kantaesityksensä 27.10.2021 Miika Nousiaisen Pintaremontti. Näytelmä on kestoltaan 2 tuntia ja 45 minuuttia sisältäen väliajan.
Kuva Kansallisteatteri
Näytelmässä Sami etsii epätoivoisesti itselleen naista ja äitiä tuleville lapsilleen. Samin sisko Henna taas kipuilee lapsettomuuttaan ja eikä hänen tuskaansa pienennä sukulaisten utelut asiasta. Erityisesti äidin kommentit lapsettomuudesta satuttavat.
Näytelmässä ovat keskeisessä roolissa myös Samin ystävät Markus ja Pesonen. Markus on kolmen tytön yksinhuoltaja isä ja yrittää parhaansa isänä mutta elämä näyttää olevan kuitenkin yhtä kaaosta jossa Markus yrittää sukkuloida. Markus sanookin, että töissä on helpompaa, siellä sentään mm. työkaverit pukevat itse :) Samin toinen ystävä Pesonen on taas omaishoitaja vanhemmilleen. Lapsuudesta lähtenyt ystävyys kuitenkin kantaa tämän kolmikon välillä iloineen ja suruineen.
Kuva Kansallisteatteri
Näytelmän hyvinvointi bloggari Sini oli kyllä aivan uskomaton! Hänen täydellinen elämänsä oli jotain sellaista, että purskahtelin nauramaan tuon tuosta. Sini pitää Pintaremontti-nimistä blogia, joka kertoo uraäidin huikean ihanasta täydellisestä elämästä, jossa ainoa vastoinkäyminenkin hoidetaan kuin sadussa kumppanin kanssa kynttilänvalossa.
Kuva Kansallisteatteri
Näytelmään mahtuu myös Samin yhteydet "liivijengiin" tosin hyvin komediallisesti. Nämä moottoripyöräjengiin liittyvät näytelmän kohtaukset hymyilyttivät minua ja muutakin teatteriväkeä.
Pintaremonttia on mielestäni hulvaton komedia
" Miksi juuri minulta puuttuu se, mitä kaikilla muilla näyttää olevan?" Suvi Uski
Suosittelen lämpimästi katsottavaksi. Esitys on saanutkin hyviä arvosteluja. Ensi-ilta yleisön aplodeistakaan ei tahtonut tulla loppua.
Teatteriväestä säteili myös onnellisuus siitä, että teattereiden ovet ovat taas auki.
En ollut lukenut Amanda Vaaran aikaisempia kirjoja tästä viihdesarjasta mutta mielenkiinnolla lähdin lukemaan Majatalo Villa Venlan uusista tuulista.
Venlan hyvä ja rakas naapuri Ilona muuttaa pois ja sen jälkeen ei juuri mikään ole ennallaan Villa Venlassa. Uusi naapuri on identiteettikriisissä kamppaileva, Ilonan poika Ville ja hänen aviopuolisonsa. Venlalle uusi naapuri herättää vain ikäviä tunteita. Viimeinen pisara Venlalle on se, että naapuri kaataa majatalon rajalta kuuset ilman lupaa. Venla päättää muuttaa ja ostaa ihastuttavan Ruusukartanon. Näin syntyy Ruusukartano Villa Venla. Kirjassa ovat myös keskeisessä roolissa Venlan lapset ja heidän isät, kihlattu Petri ja täti Aulikki.
Venla kirjoittaa myös blogia ja kirjassa onkin muutamia blogitekstejä kommentteineen.
Kirja on kevyt ja selkeä lukea. Tarinaa kerrotaan nykypäivässä ja huumoriakaan ei puutu. Monta kertaa purskahdin nauruun kirjaa lukiessa.
"Lauri tuli avaamaan oven, lusihan hän isäviikkoaan. Hänellä oli taas tuttuun tapaan jalassaan farkut, jotka roikkuivat niin paljon, että bokserien merkkitiedon ja varmaan pesuohjeenkin pystyi vaivatta lukemaan. Tuollaisestahan pitäisi oikeastaan saada mainostuloja".
Miten asiat sitten loppujen lopuksi järjestyvät yllättää lopulta Venlan itsensäkin.
Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden sivupersoona.
Kiitos Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava ja somessa.com kirjasta
Syysmyrskyssä on ihan mukavaa pysytellä kotona lämpimässä hyvän kirjan ääressä.
Kirjamessuille Helsingin messukeskukseen kuitenkin ensi viikonloppuna aion mennä. Ihanaa, kun ne nyt taas järjestetään. Myynnissä on myös virtuaalilippuja, jos ei halua tai pääse paikanpäälle.
Huh, luinpas aika hykerryttävän kirjan Sarah Pennerin Myrkynkeittäjän.
1700-luvun Lontoo ja apteekki, joka palvelee hyvin epätavallista asiakaskuntaa nimittäin naisia, jotka haluavat tappaa miehensä. Apteekissa näitä naisia palvelee Nella. Hän valmistaa taitavasti naamioituja myrkkyjä käytettäväksi naisia sortavia miehiä vastaan.
1. Sääntö: Myrkkyä ei saa koskaan käyttää toisen naisen vahingoittamiseen.
2. Sääntö: Murhaajan ja uhrien nimet täytyy merkitä apteekkarin kirjoihin.
Nyky Lontoossa Caroline viettää 10. hääpäiväänsä yksin saatuaan tietää miehensä uskottomuudesta. Caroline löytää sattumalta jotain, joka liittyy 200 vuotta sitten tapahtuneisiin Lontoota suuresti järisyttäneisiin apteekkimurhiin.
Kirja piti otteessaan tiukasti, oli kyllä mielenkiintoinen suorastaan kiehtova lukuelämys salaisuuksineen. En voi muuta, sanoa kun, että miesparat, ei olisi kannattanut olla uskoton 1790-luvun Lontoossa.
Esikoiskirjailija Sarah Benner työskentelee finanssi-alalla ja asuu Floridassa. Kirja on uutuusteos ilmestynyt tänä vuonna 2021.
Iso kiitos kirjasta Somessa.com ja HarperCollins <3
Itse täällä olen onnellisena syyslomalla. Syksyn kiireissä tämä breikki on kyllä niin tärkeä.
Mukavaa myös, että tänä vuonna pystytään järjestämään Kirjamessut.
Mukavaa lokakuun loppua sinulle ja kiitos, kun käyt vierailulla blogissani.
"Tämän kissan naukaisu ovella voi muuttaa elämän" Ensimmäistä kertaa luin kirjan, joka on kirjoitettu kissan näkökulmasta. Alfie Kissa kynnyksellä kirja aloittaa hellyttävän hyvän mielen kirjasarjan. Kirjan on kirjoittanut Rachel Wells äiti, kirjailija ja kissojen ystävä. Hän on aina uskonut eläinten ainutlaatuisuuteen ja sen kyllä huomaa tätä kirjaa lukiessa.
Alfie kissan iäkäs emäntä kuolee ja Alfie jää yksin. Tämä leppoisaan ja mukavaan elämään tottunut kissa joutuukin ottamaan elämänsä omiin tassuihinsa. Alfie lähtee etsimään uutta kotia ja löytää monien koettelemusten jälkeen Edgar Roadille. Alfie kulkee talosta taloon sillä Alfien mielestä yhden kodin sijaan kannattaa olla useampia, silloin saa enemmän herkkuja ja silityksiä. Alfieen suhtaudutaan ensin penseästi, mutta pian ihmiset huomaavat Alfien tuovan iloa ja valoa heidän elämäänsä ja lohduttavan surussa.
Rachel Wells kirjoittaa tarinaa niin koskettavasti, että välillä ihan tulee kyyneleet silmiin. Kirja huokuu lämpöä, sellaista lämpöä, jonka jokainen lemmikin omistaja tietää.
Kiitos Otava ja Somessa.com kirjasta <3
Sinulle toivottelen mukavaa lokakuun puoliväliä. Itselläni syysloma häämöttää! Vielä viikko töitä.
"Olen vihdoin valmis jakamaan selviytymistarinani suomalaisille. Turha tehdä mitään, jos sitä ei tee kunnolla ja rohkeasti. Toivon, että elämänkertani antaa ihmisille toivoa ja voimaa niin kuin musiikkini. Tämä kirja täydentää laulujeni merkityksen" Ote on Kaija Koon 10.9 ilmestyneen kirjan Taipumaton takakannesta.
Kirjan on kirjoittanut Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen.
Oma ensikosketukseni Kaija Koon musiikkiin on laulussa "Kuka keksi rakkauden". Muistan ajatelleeni kuunnellessani kyseistä kappaletta, että miten joku on voinutkin osata tehdä noin kauniin kappaleen ja miten joku voi osata laulaa ja tulkita sen niin, että se menee suoraan sieluuni. Olen siitä lähtien sitten seurannut Kaija Koon uraa ja kuunnellut hänen musiikkiaan, joten oli mukavaa saada tämä uutuusteos Taipumaton blogiini arvioitavaksi.
Kaija kertoo kirjassaan hyvin avoimesti lapsuudestaan Helsingin Pihlajamäessä ja myös nuoruudestaan, joka näytti olevan aika tavalla railakas. Musiikki oli Kaijalle tärkeää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsuuden perheessään Kaija koki kasvaneensa tunteiden tyhjiössä. Isän raivokohtaukset ja äidin lukkiutuneisuus tuskaansa olivat hänen lapsuuttaan. Oli mukavaa huomata, että vanhemmat jollakin tapaa kuitenkin kannustivat lahjakasta Kaijaa musiikkiharrastuksessa. Kaija sai käydä pianotunneilla ja hänelle ostettiin kitarakin.
Kaija aloitti keikkailun melko nuorena ja kirjassa kuvataankin alkuaikojen keikkaelämää jokseenkin riehakkaana nuoruutena.
Kaijan elämässä oli paljon käännekohtia mm. Markku Impiön kohtaaminen ja isän kuolema. Kaijan isä kuoli 60-vuotiaana. Hän oli lentoharrastaja ja sai surmansa pudotessaan riippuliitimellä rantakivikkoon.
Kaija katosi tragedian jälkeen julkisuudesta liki seitsemäksi vuodeksi. Kaija kärsi tuolloin ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kaija aloitti terapian ja siellä moni käsittelemätön asia sai selityksen ja paraneminen alkoi.
Kaijan ja Markku Impiön yhteisestä ajasta on kirjassa kerrottu paljonkin olihan heillä pitkä liitto ja työparina he olivat loistava kaksikko sen Suomen kansa tietääkin. Kirjassa kerrotaan, että Markun isä oli pappi mutta myös kansanedustaja ja äiti virsirunoilija. Kaijalla oli hieman sopeutumisvaikeuksia perhetaustansa takia Markun sukuun vaikka Markun vanhemmat eivät mitenkään uskoaan tyrkyttäneet, mutta se oli vahvasti läsnä elämässä. Itseäni hymyilytti kun luin, että Markku oli Kaijan kanssa riidellessä soittanut usein äidilleen ja kysynyt neuvoa. Hyvä Markku!
Kaijan ja Markun hääjuhlaa vietettiin Vuosaaressa ja he tekivät häämatkan interreilaamalla. Kaijan vointikin parani. Hän opiskeli ja teki jo pätkätöitäkin. Raskaustestikin näytti sitten positiivistä ja Olli poika syntyi.
Oli mukavaa lukea, että perhe oli muuttanut tänne Jollakseen. Kaija oli työnnellyt vaunuja täällä merenrannoilla.
Vuodesta 1992 tuli pariskunnan musiikin vuosi. Markku Impiö sävelsi, sanoitti, sovitti, äänitti ja miksasi ja Kaija lauloi kaiken heidän yhteisissä projekteissaan. Juhannusaattona syntyi sitten kappale johon Suomen kansa rakastui "Kuka keksi rakkauden".
Kaija Koo palasi estradeille ja julkisuutta riitti. Tuulten viemää levy saavutti triplaplatinan ja olikin ensimmäinen naisartistin pokkaama triplaplatinalevy.
Vuonna 1997 rahaa tuli jo niin paljon, että Kaija toteutti lapsuuden aikaisen unelmansa ja osti hevosen. Hevosen nimeltä Vegaara tarina kerrotaan myös kirjassa.
Perhe osti myös omakotitalon Tuusulasta. Tuusulan rantatie onkin taiteilija asumisen kehto. Kaijan lähinaapurissa asui Laila Hietamies (Laila Hirvisaari). Hän antoi Kaijalle mielestäni oikein hyvän elämänohjeen: "Jos elämä on kurjaa laita punaista huulipunaa ja lähde ulos".
Kirja kertoo, että Kaijalle ja Markulle alkoi tulla riitoja yhä enemmän ja enemmän. Syy oli yleensä Markun alkoholin käyttö.
"Miten voi pelastaa henkitoreissaan korisevaa avioliittoa?" Kaikkea Kaija kokeili, osti jopa hevostilan Kellokoskelta. Pian hän kuitenkin huomasi ettei avioliitto ole pelastettavissa.
2006 Kaija Koo sai kutsun Linnanjuhliin. Hän olisi halunnut sinne mukaansa entisen aviomiehensä Markku Impiön mutta se ei sopinut. Kaijan mielestä Markku olisi ansainnut kunnian työstään.
Kirjassa kerrotaan myös Olli pojan moottoripyöräonnettomuudesta. Olli oli ollut kaverinsa moottoripyörän kyydissä ja he joutuivat onnettomuuteen. Ollin sairaalakierre kesti kaksi vuotta. Samaan aikaan myös Markku Impiö joutui kolme kertaa sairaalahoitoon alkoholiperäisten sairauksien takia.
Vuonna 2010 Kaija Koolta julkaistiin kappale joka sykähdytti minua melkein samalla tavalla kuin "Kuka keksi rakkauden". Tämä kappale on nimeltään "Vapaa". Kun se ilmestyi muistan kuunnelleeni sitä paljon. Sopi omaan elämäntilanteeseeni.
Viime kesänä Wanaja festareilla oli ihanaa nähdä Kaija Koo lavalla. Hän veti shown kuin nuori tyttönen punaisessa koltussaan. Nautin joka hetkestä.
Media on nostanut kovasti kirjasta esiin Kaija Koon miessuhteita vaikka kirjassa on todella paljon enemmän muuta.
Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut selkeän, suorapuheisen ja mielettömän avoimen kirjan Kaija Koon elämästä. Itse tykkäsin kovasti siitä, että vaikka kirjassa oli paljon vaikeita ja surullisia asioita, siinä oli myös paljon huumoria.
Luin myös Markku Impiön haastattelun netistä kirjan tiimoilta. Hän ei ollut silloin kirjaa vielä lukenut, mutta oli ollut kirjan tekemisessä mukana. Hän kertoi, että elämä on liian kaunis - hän ei ole käyttänyt enää alkoholia vuosiin.
Lopuksi hän sanoo, että " Minähän Kaijasta tähden tein, kyllä minä oman arvoni tiedän".
Kiitos WSOY arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta
Lämmin lukusuositus <3
Kaija Koo on todella taipumaton
- periksi hän ei antanut
Sinulle toivottelen oikein ihanaa tulevaa viikkoa <3
Dekkarikirjallisuuden ehdoton klassikko Baskervillen koira on nyt Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistossa. Tämä Sir Arthur Conan Doylen ehkäpä tunnetuimpia teoksia sai Ensi-Iltansa 25.8.2021 Arena näyttämöllä Hämeentie 2.
Kuva Helsingin kaupunginteatteri
Itse kävin katsomassa näytelmän pari viikkoa myöhemmin. Nautin suunnattomasti kun pääsin teatteriin.
Devonin sumuisilla nummilla Baskervillen sukua vainoaa kirous. Kerrotaan, että Sir Hugo Baskervillen on raadellut kuoliaaksi hirviökoira ja kukaan ei juurikaan uskalla mennä nummelle, kun he uskovat hirviökoiran asustavan siellä. Nyt on vaarassa suvun viimeinenkin perillinen.
Maailman tunnetuin salapoliisi Sherlock Holmes saa sitten uskollisen apurinsa Tohtori Watsonin kanssa uransa merkillisimmän tapauksen tutkittavaksi.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppuun Englantiin.
Kuva Helsingin kaupunginteatteri
Näytelmässä oli vetovoima, joka piti otteessaan loppuun asti. Sherlock Holmesin roolissa on jo 30 vuotisen uran Helsingin kaupunginteatterissa tehnyt Santeri Kinnunen ja Tohtori Watsonin roolissa Eppu Salminen. 24.9.2021 alkaen Tohtori Watsonin roolissa nähdään Risto Kaskilahti. Muissa rooleissa on kolmikko: Emilia Sinisalo, Sauli Suonpää ja Mikko Virtanen. Heidän roolinvaihtonsa olivat mykistävän nopeita. Ihmettelin suuresti, miten he siihen pystyivät kun kaikki sujui niin salamannopeasti. Rooleja on 34 kappaletta! Näytelmän fyysinen tilannekomiikka oli aivan huikeaa, se naurattikin paljon yleisöä.
Näytelmän on lavastanut Katariina Kirjavainen ja pukusuunnittelusta on vastannut Elina Vättö. Pidin kovasti lavasteista ja puvuista. Näytelmän on ohjannut Sakari Hokkanen ja mielestäni erittäin hyvin.
Kuva Helsingin kaupunginteatteri
Sukupolvia riivaava kosto ja sumuinen nummimaisema sai välillä kylmän väreet kulkemaan selkää pitkin mutta näytelmän humoristinen ote piti hymyn huulilla koko esityksen ajan.
Kuva Helsingin kaupunginteatteri
Esityksen kesto on 2 tuntia 20 minuuttia sisältäen 20 minuutin väliajan.
Olin suuresti ilahtunut, kun sain Docendolta hyvän asiakaspalvelun kera uunituoreen omaelämäkertakirjan"Diskokuningatar Eini" arvostelukappaleeksi. Kirja on saanut paljon huomiota mediassa enkä kyllä ihmettele onhan Einillä jo 44 vuotta laulajan uraa takana. Ensimmäiset askeleensa urallaan tämä Pellon Orajärven kylän tyttö otti jo 14-vuotiaana veljensä Sailons-bändin solistina. Nyt Eini on tehnyt jo yli 8000 keikkaa ja johtanut bändejään 18-vuotiaasta asti.
Miten sitten Einistä tuli Suomen kansan rakastama tähti, joka loistaa edelleen. Tästä voidaan kiittää ainakin Toivo Kärkeä ja Finnlevyä mutta myös Baccaraa. Einin läpimurtohitti oli Baccaran " Yes sir, I can boogie" joka sai suomeksi käännettynä nimen "Yes sir, alkaa polttaa". Muistan nuoruudestani, kun nauhoitin Einiä sävelradiosta "kasettimankalle", piti olla tosi tarkkana milloin kappale alkaa ja loppuu, että sai hyvän nauhoituksen. Kyllä " Yes sir, alkaa polttaa" soikin sitten minulla paljon, niin paljon, että välillä kasetin nauha kelasi mankkaan sisään ja sitä sai sitten lyijykynän avulla pyörittää takaisin kasettiin.
Kirjassa Eini kertoo avoimesti niin onnenhetkistään kuin kipeistäkin asioista elämässään. Luin erityisen mielenkiinnolla Einin lapsuudesta ja nuoruudesta koska löysin sieltä paljon yhteistä, olenhan melkein samaa ikäluokkaa. Mukavaa oli huomata, että Eini oli uransa alkutaipaleella asunut tässä lähistöllä Ilomäentiellä Laajasalossa. Einin rakkaustarinaa, joka jatkuu edelleen Lars Pajumäen kanssa oli sykähdyttävää lukea. Einin avioliitto on kestänyt jo 33 vuotta (nostan hattua). Heillä on kaksi lasta.
Kirja kertoo myös aika raadollisestikin musiikkibisneksestä jossa Einikin sai kokea vähättelyä ja arvostelua mutta kertomuksia on myös hienoista onnistumisista.
Kirjan on kirjoittanut Anna-Liisa Hämäläinen. Diskokuningatar Eini on hänen ensimmäinen elämänkertakirja. Anna-Liisa on kokenut journalisti ja hän on toiminut aikakausilehtien päätoimittajana. Tämä niin tyylikkäästi ja mielenkiintoisesti kirjoitettu kirja vei minut ihan mennessään. Kerronta on selkeää ja kevyenoloista luettavaa kaikessa koskettavuudessaankin niin tuskin maltoin jättää kirjaa kesken, että tekisin jotain muuta kuin lukisin. Oli mukavaa myös huomata, että kirjaa oli kirjoitettu täällä "kotihuudeilla".
Minulla oli ilo päästä vuonna 2018 Einin 40-vuotisjuhlakonserttiin Espoon sellosaliin. Konsertti olikin tosi kiva. Einiä kun katsoo, niin vanheneminen ei pelota, ei sitten yhtään. Einin säihkysääristä olen kyllä vähän kateellinen. Muistan nuoruudestani, kun hänellä oli mikrot päällään ja ihailin jo silloin miten hyvin ne sopivat hänelle. Itseasiassa hän taitaa käyttää mikroja vieläkin. Jos joku nuoremmista lukijoistani ei tiedä, mitkä on mikrot, niin ne on sellaiset lyhytlahkeiset shortsit :) Linkki vuoden 2018 blogikirjoitukseeni Einin 40v juhlakonsertti
