70 on vain numero

Kaiken maailmalla tapahtuvan ikävän vastapainoksi oli ihanaa mennä ihan oikeisiin elokuviin. Edellisenä päivänä oli täällä Helsingissä saanut ensi-iltansa Johanna Vuorenmaan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva "70 on vain numero". 

Kuva netistä

Elokuvassa Hannele Lauri esittää rakastettua pitkän uran tehnyttä iskelmälaulaja Seija Kuulaa. Seija säteilee yleisön edessä mutta tuntee kuitenkin elämässään yksinäisyyttä. Hänellä on vain yksi ystävä, joka on hänen stailistinsa. Stailistin roolissa on Misa Palander. Misa on oikein riemastuttava roolissaan ja saikin elokuvan yleisön purskahtelemaan tuon tuosta nauruun. 

Välillä huokailin ihastuksesta Seijan ihanaa taloa järven rannalla. Keikan jälkeen Seija kuitenkin vain hörppi piimää suoraan purkista ja söi kylmiä nakkeja suoraan kotinsa jääkaapista. 

Seijan 70 vuotispäivä lähenee, jota hän ei hyväksy ollenkaan. Hän suorastaan inhoaa kaikkea vanhuuteen liittyvää. Seijalle suunnitellaan 70 v juhlakonserttia. Konsertin suhteen hän ei haluaisi, että iästä puhutaan mitään vaan konsertti olisi pelkästään kunnianosoitus hänen pitkälle iskelmälaulaja uralleen. Jotta konsertin liput saataisiin myydyksi loppuun. Seija tarvitsee hiukan brändinsä kirkastusta. Tähän apuun saapuu biisien tekijöitä ja siellä joukossa on muuan kitaristi/lauluntekijä Lauri, joka on puolta nuorempi Seijaa. Laurin roolissa on Mikko Nousiainen. Yllätys on suuri, kun Laurin äiti on Seijan nuoruuden ystävä. Marja Packalen esittää tämän Laurin äidin roolin hurmaavasti. 

    Kuva netistä

Seija ja Lauri rakastuvat mutta matkassa on paljon mutkia. Mikko Nousiainen on roolissaan karismaattinen ja ihana. Elokuva kertookin ikärajat ylittävästä rakkaudesta sekä julkisuudesta niin hyvässä kuin pahassa.

Hannele Lauri tekee ehdottomasti täydellisen ja parhaan roolinsa. Aivan huikeaa! En usko, että kukaan muu olisi pystynyt samaan. 

    Kuva netistä

Elokuvassa oli myös yllättävä ja hiukan pähkähullu jounivalintakin joka liittyi lapsentekoon. Tämäkin asia kyllä toimi tässä elokuvassa kaikessa hulluudessaankin. 

Mietin elokuvan jälkeen, että elokuva oli tavallaan hatunnosto pitkän uran tehneille artisteille mutta myös rohkea sanoma meille ikääntyville naisille. Koskaan ei ole myöhäistä toteuttaa elämässään asioita, jotka tuntuu itsestä omilta. Ja kyllä 70 vuotiaana nainen on kaunis.

Huikea huikea leffa! 

P.s Seija Kuulan lauluääni on Lea Lavenin. Lean faneille tiedoksi.

Näkymätön tyttö

Lisa Jewell on brittiläinen kirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty 28 kielelle ja myytykin yli 5 miljoonaa kappaletta. Sain luettavaksi hänen kirjoittamansa kirjan Näkymätön tyttö. Lisa Jewellistä sanotaan, että hän on psykologisen jännityksen mestari eikä suotta. Kirja on juuri tuota!

Kirjan tarinaa kuljetaan eteenpäin useamman kertojan kanssa. 

Cate asuu terapeutti miehensä ja teini- ikäisten lastensa kanssa evakkoasunnossa Hampsteadissa, kun heidän pysyvä kotinsa on remontissa. Hampstead kuuluu Lontoon hiukan "parempiin" kaupunginosiin, puhutaan jopa hienostoalueesta.

17-vuotias lukiolainen Saffyre asuu enonsa kanssa. Tytöllä on salaisuutena synkkä menneisyys. Hänelle on tapahtunut jotain kamalaa, kun hän oli 10-vuotias.

Owen on kolmekymmentä vuotias opettaja, joka menettää työpaikkansa, kun kaksi oppilasta syyttää häntä häirinnästä.

Näiden kolmen ihmisen elämä kietoutuu yhteen Hampsteadissa, kun alueella asukkaita järkyttää naisiin kohdistuvat ahdistelut, joita tapahtuu niin yöllä kuin päivälläkin.

Saffyre on kirjan näkymätön tyttö. Saffyre tuntee itsensä yksinäiseksi jopa hylätyksi, kun hänen terapiansa päättyy. Hän kaipaa tutuksi tullutta terapeuttiaan ja alkaa varjostaa tätä. Saffyre saa tietää entisen terapeuttinsa yksityiselämästä asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Ystävänpäivänä Saffery katoaa

" Koulutyttö Saffyre Maddox 17, nähtiin viimeksi, kun hän lähti kotoaan helmikuun 14. päivän iltana käymään ystävänsä luona Hampsteadissa"

Kirja on trilleri, joka pitää otteessaan vähän liiankin hyvin. Kirjassa on yli 400 sivua, joten kirjan parissa vierähtää tunti kuin toinenkin. Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia ja Lisa Jewell kirjoittaa hyvin selkeästi. Mutta se mikä minulle jäi kirjasta vahvimpana asiana mieleen on, että kirja on tarina vahvoista naisista, jotka selviävät miesten valheista ja kaksoiselämästä uuteen elämään.

Kiitos Wsoy ja Somessa.com kirjasta <3

 Kirjailija Lisa Jewell   

Kuva netistä

Tänään on järkyttänyt suuresti Ukrainan tilanne, tuntuu niin väärältä!

Kaikesta huolimatta hyvää helmikuun loppua sinulle <3

Dosentit

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama näytelmä Dosentit Kansallisteatterissa on draama yliopistomaailman jännitteistä.

    Kuva netistä

Näytelmän keskushenkilö sosiaalipsykologian professori Johanna Virtanen ( Ria Kataja ) haluaa selvittää, miksi yliopistolla niin moni voi huonosti ja miksi moni lähtee töihin ulkomaille. Asiaa tutkimaan hän saa entisen oppilaansa Fiona Eskolan ( Marja Salo). He kirjoittavat yhdessä kirjankin "Loukattu autonomia". Fionalla on myös somemaailma hallussa niin hyvässä kuin pahassakin, tätä kuvataan näytelmässä mm. näyttämällä twitterin kommentteja. 

Johannan ja Fionan tutkimuksen tulokset eivät ole esihenkilöiden mieleen, niinpä Johanna ajautuukin konfliktiin yliopiston rehtorin Leena Helander-Koskelan ( Maria Kuusiluoma) kanssa. Tiedekunnan dekaani Mikko Heinilä (Tommi Korpela) yrittää sovitella. Katsojalle tulee tunne, että tämä dekaani on aika tavalla pomputeltavissa. Johanna ja Fiona vertaavat yliopistoa panoptikon tyyliseen vankilaan, jossa yhdestä paikasta voidaan valvoa kaikkia sellejä. 

Vaikka näytelmä on akateemisesta maailmasta niin samat ongelmat ovat tuttuja varmasti monessa toisenlaisessakin työyhteisössä.

Johanna elää kaksin poikansa Aapon ( Otto Rokka) kanssa. Heidän suhdettaan oli hauska seurata. Otto on sydämellinen nuori mies, joka otti äidistä valokuvia ja tykkäsi katsoa äidin kanssa jalkapalloa, koska äiti ei ymmärtänyt jalkapallosta mitään. Johannan ex-mies Eero Henrik Palola ( Hannu-Pekka Björkman, 18.2 esityksessä Juha Jokela) on hiukan reppananoloinen jo parhaat päivänsä tutkijana nähnyt käytännöllisen filosofian professori.  Videopuheluiden kautta saatiin hiukan tutustua myös Johannan ulkomailla asuvaan rakastettuun Marinaan ( Snezhina Petrova).

    Kuva netistä

Näytelmä oli hieno ja roolisuoritukset kaikilla onnistuneet mutta kyllä näytelmä oli Ria Katajan taidonnäyte. Hän ylsi roolissaan huippusuoritukseen. Olen tosi vaikuttunut.

Sydämelliset kiitokset Kansallisteatteri lipusta. 

Oli ihanaa päästä taas teatteriin <3 Yleisöstäkin aisti suuren ilon, kun kokoontumisrajoitukset ovat poistuneet.

                     Kippis Dosenteille :)

Mieheni vaimo

Ahti Kariluoto on palaamassa Tallinnasta Helsinkiin laivalla mutta saa autokannella sydänkohtauksen ja hänet kiidätetään sairaalaan, jossa hän myöhemmin kuolee. Sairaalan käytävällä häntä suree kaksi perhettä. Toinen perhe on Katri ja hänen poikansa Aleksi Helsingistä ja toinen perhe on Evelyn ja hänen tyttärensä Aile Virosta. Molempien lasten isä on Ahti Kariluoto. Katrin kanssa hän on naimisissa Helsingin Kulosaaressa ja Evelynin kanssa avoliitossa Tallinnassa. Kumpikaan puolisoista ei ole tiennyt toisistaan eivätkä siis Ahtin petoksesta ja kaksoiselämästä, joka oli jatkunut vuosikausia. Petoksen uhrina olivat myös lapset.

Naisilla on ikäeroa 20 vuotta. Katri on noin viisikymppinen ja Evelyn noin kolmekymppineen. Katsojalle herää  kysymys, miten tämä voi olla mahdollista, että mies pystyy käytännössä tällaiseen kaksoiselämään. Ahti Kariluodolla oli vaateyritys ja yrityksen tehdas sijaitsi Tallinnassa.

Kuva netistä

Sarja ei keskity siihen, miten Ahti Kariluoto on kaksoiselämänsä luonut vaan naisten ja lasten selviytymiseen tästä hämmennystä ja tuskaa tuottaneesta tilanteesta. 

Ahti Kariluoto jätti jälkeensä talousvaikeuksissa olevan yrityksen ja molemmille naisille oli tärkeää turvata lastensa perintö. Katri ja Evelyn päätyvät asumaan Katrin omakotitaloon pelastaakseen yrityksen ja lastensa perinnön. Katri ottaa Kontu yrityksen johtoonsa ja myös Evelynillä on alussa suurikin osuus yrityksen jaloilleen nostamisessa.

Itse pidän Ahti Kariluotoa kusipäänä, jonka älykkyysosamäärä jää idiootin tasolle. Sarjassa kuvataan koskettavasti Ahtin pojan Aleksin tuskaa tapahtuneesta. Aleksi lopettaa suuren intohimonsa jalkapallon, koulussa hän reputtaa kaikki lukiokurssinsa ja saa paniikkihäiriö kohtauksia ja hän eristäytyy kavereistaan.

Kuva netistä

Sarjan takaa löytyy sisarukset Inari ja Juuli Niemi. He kertovat, että ovat saaneet sarjan johdosta ympäri maailmaa yhteydenottoja joissa ihmiset kertovat omalle kohdalleen sattuneista samantapaisista petoksista. 

Kuva netistä 

Katri - Pirjo Lonka

Evelin - Sara Soulie

Ahti - Kristo Salminen

Aleksi - Bruno Baer

Aeli - Ella Kangas

Näyttelijäsuoritukset ovat mielestäni hurjan hyviä. Pieni Ella Kangas suoriutuu roolistaan vallan hienosti. Pirjo Lonka on roolissaan uskomattoman hyvä, tunsin ihan sydämessäni hänen tuskansa ja Bruno Baerin nuoruudentuska sai minut melkein kyynelehtimään. 

Sarja on kuitenkin hieno selviytymistarina <3

Mieheni vaimo on nähtävillä Yle Areenassa

Sinulle toivottelen oikein mukavaa helmikuuta ja YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 14.2  <3 

Tuhat kiitosta Kauniimpaa kuin koskaan kanavien seuraajille 

Mies joka kuoli kahdesti

Richard Osman on brittiläinen huippusuosittu koomikko ja juontaja. Kun Osman kirjoitti ensimmäisen dekkarinsa Torstain murhakerho, tuli kirjastakin huippusuosittu. Nyt tämä Torstain murhakerho kirja on saanut jatkoa. Kirja on nimeltään Mies joka kuoli kahdesti.

Ensimmäisessä kirjassa tutuksi tulleet luksus vanhainkodissa Kentissä asuvat eläkeläiset Elisabeth, Ibrahim, Ron ja Joyce alkavat ratkoa erittäin vaarallista tapausta. Tapaukseen liittyy mm. alamaailman rahanpesua, mafiaa, huumeita ja varastettuja timantteja. Elisabeth, joka on entinen salaisen palvelun agentti saa kirjeen mieheltä, jonka kanssa hänellä on pitkä yhteinen historia. Mies on tehnyt suuren virheen ja tarvitsee nyt Elisabethin apua.

Kirja on jännittävä eikä ruumiltakaan vältytä. Kuitenkin nämä eläkeläiset vievät tapausta eteenpäin kohti ratkaisua askel askeleelta hermonsa säilyttäen. Heille on tärkeää saada kiikkiin tappaja, joka on valmis tappamaan myös heidät.

Itse pidättelin välillä hengitystä niin jännittäviä oli kirjan tapahtumat.

"Tarvittiin vain kaksi kirjaa ponnauttamaan Richard Osman rikoskirjailijoiden kärkikastiin"- New York times book review"

Kiitos kirjasta Kustannusosakeyhtiö Otava ja somessa.com

Sinulle toivottelen mukavaa tammikuun loppua, hirveä lumimyräkkä tuolla ulkona nyt. Ihan hirvittää huomiset lumityöt.

Onnellisten saari

Eeva Loukon Onnellisten saari avaa uuden dekkarisarjan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsingin Lauttasaareen, jota jostain syystä kutsutaan Onnellisten saareksi. Itse en tiedä miksi, ehkäpä siellä asustelee keskimääräistä onnellisempia ihmisiä. 

Kirjan päähenkilö on kolmekymppinen Ronja. Ronja on asunut jo vuosia ulkomailla ja käynyt vain satunnaisesti kotikulmillaan Lauttasaaressa. Ronjan äiti Anita oli hylännyt Ronjan isän ja muuttanut Ranskaan, kun tyttö oli vielä pieni. Ronja elikin lapsuutensa ja nuoruutensa synkkyyteen taipuvaisen isänsä Harri Vaaran kanssa. Ronja oli siis saanut aika kylmää kyytiä vanhemmiltaan, joten ihmetystä ei herättänyt se, että tyttö oli muuttanut heti ylioppilaaksi päästyään Lontooseen. Nyt kuitenkin Ronja oli saanut tiedon, että hänen isänsä on löydetty kuolleena Kasinonrannasta ja tapauksessa epäillään murhaa. Tästä alkaakin tapahtumien vyöry. Monet ihmettelevätkin, miksi vaatimaton monelle tuttu historian opettaja on murhattu. 

Ronja tapaa Suomeen saavuttuaan teinivuosien ystäviään Anskun ja Millan joiden jälkeennäkeminen on yhtäaikaa satuttavaa kuin lohduttavaankin sekä jopa lukioaikaisen poikaystävänsä Villenkin. Murhatutkimusta tekevät konstaapelit Anton ja Oona mutta toimittajana työskennellyt Ronja ei luota heidän kykyihinsä ratkaista rikosta vaan alkaa itse selvittämään etäiseksi jääneen isänsä taustoja. Pikkuhiljaa monet salaisuudet saavat päivänvalon välillä hyvinkin jännittävästi.

Kirja on liki 400 sivuinen ja pitää sisällään monta vaiettua salaisuutta ja ihmissuhdetta. 

Lukiessani kirja piti kyllä otteessaan kiitettävästi mutta välillä tuntui, että oli vaikeaa hahmottaa kaikkea tapahtunutta ja sitä henkilömäärää mitä tarinaan sisältyi. Kieli on kuitenkin selkeää ja mukavasti dialogipainotteista, joten oli miellyttävää lukea. Kirjan lopussa jo sitten hiukan herätellään uutta arvoitusta, joten seuraavaa kirjaa odotellessa.

Kiitos Otava ja somessa.com kirjasta

Toivottelen sinulle täältä oikein mukavaa tammikuun loppua <3 Olen suuresti ilahtunut, kun tämän blogini lukijamäärä on nousussa. Jee :)

Introverttiys, ekstroverttiys tai jotain siltä väliltä

Tässä lomani aikana olen lueskellut niin netistä kuin kirjoistakin ihmisen persoonallisuuden piirteistä. Tuon tuosta tuli monessa yhteydessä esiin "Oletko ekstrovertti, introvertti vai näiden sekoitus ambivertti"?

Ekstrovertti henkilöitä kuvataan vauhdikkaina, äänekkäinä sekä spontaanipuhujina, he puhuvat mieluummin kuin kuuntelevat. Ekstrovertit ammentavat energiaa toisista ihmisistä ja asioista, joita tapahtuu heidän ympärillään. Ekstrovertit pitävät mm. kevyestä rupattelusta tuntemattomien kanssa. Ekstroverttien ulospäinsuuntautuneisuus nähdään työelämässä vahvuutena mutta myös heikkoutena. Ekstrovertti saattaa olla suurestikin uuvuttava kanssaihmisiään kohtaan.

Introverttejä kuvataan henkilöiksi, joiden sisäinen maailma on hyvin rikas. Introvertti pohtii asioita syvällisesti. Hänelle yksinolo on rauhoittavaa ja voimaannuttavaa. Introvertit eivät ole spontaaneja toimijoita, he eivät kuitenkaan vastusta uusia asioita mutta introverttien on saatava tietää niistä ajoissa. Työelämässä introvertit ovat harkitsevia ja kuuntelevia. Introverttien työelämän projektit ovatkin usein onnistuneita, niiden toteutusta kun on mietitty ja harkittu tarkoin. Tämä voi toisaalta sitten uuvuttaa ja ärsyttääkin niitä, jotka haluavat että asiat tapahtuu heti eikä huomenna.

Introverttien ja ekstroverttien sekoitus on sitten ambivertti. 

Itsessäni näen enemmän introvertin piirteitä, vaikka välillä olen sosiaalisestikin erittäin vahva, tykkään käydä esimerkiksi keikoilla ja tavata ystäviä mutta tarvitsen sitten vastaavasti omaa tilaa ja aikaa. Koti on minulle erittäin rakas ja sisäinen maailmani on rikas. En koskaan tunne yksinoloa yksinäisyydeksi. Rakastan kirjojen lukemista ja vaahtokylpyjä tassuammeessa kynttilän valossa ja hiljaisuudessa. Kesällä saatan kuljeskella niityllä poimimassa kukkia, tuijotella järveä tai takkatulta pitkän tovin. Riippukeinussa voi vierähtää tuntikin kun katselen vain pilviä. Toisaalta sitten saatan olla festareilla montakin päivää heilumassa ihan lavan reunalla. (Olen tehnyt yhteistöitäkin mm. Wanaja festival, Iskelmä kesä Espoo ja Tangomarkkinat. Huikeita muistoja jäi kaikista!)

Toivottelen sinulle oikein mukavaa tammikuun alkua ja terveyttä <3

Mites oletko itse miettinyt, oletko ekstrovertti, introvertti vai jotain siltä väliltä?