Tänään sunnuntaina 9.9 28 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa pienen pojan äiti ja siitä vuosi ja 11 kuukautta niin pienen tyttären äiti❤. Jokaisesta päivästä olen niin suunnattoman kiitollinen vaikka äitinä en ole ollut se pullantuoksuinen kodinhengetär ja välillä rämpinyt kasvatuksessa niin suossa vaikka kasvatustieteen opintojakin on takana kiitettävästi. Merkityksellisin asia itselleni oli huomata, että pystyin päästämään irti opituista roolimalleista ja perinteisistä ajattelutavoista. Olisin vain toivonut, että olisin ymmärtänyt muutosta tarvitsevia asioita aikaisemmin ja pystynyt näin ollen tekemään rohkeitakin ratkaisuja. Luin kesällä Jaakko Alasaarelan kirjan "Sinä Pystyt". Alasaarela kirjoittaa, että kaikki elämän varrella näkemäsi, kuulemasi, maistamasi, haistamasi ja tuntemasi havainnot ja tapahtumat tallentuvat alitajunnan koneistoon ja että voimme oman tietoisen mielemme avulla ottaa kopin alitajunnastamme ja rakentaa se juuri haluamallamme tavalla. Itse olen työstänyt esimerkiksi pois mielestäni liki kolmenkymmenen vuoden takaisen myrkyllisen kipeän anoppi - miniä suhteen. Hyvä minä😌
Nyt kun lapset ovat jo omillaan niin aina kun heidän kanssaan viettää aikaa niin se on kuin juhlaa😌Jokainen äiti varmasti ajattelee lapsiaan katsoessa samalla tavalla kuin minä, miten olen saanutkin aikaan jotain näin suurta ja hienoa❤
Viikon kauniisiin hetkiin kuuluvat myös nämä ihanat ruusut ja makkaraperunat Sipoossa hektisen työviikon jälkeen.
"Kun iloitsee pienistä asioista,
voi iloita usein"
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle❤
Blogin Instagram - tiliä päivitän ahkerasti. Tervetuloa seuraamaan sinnekin🌻
