sunnuntai 1. elokuuta 2021

Kellokosken prinsessa

Museokierros jatkui ja vuorossa oli Kellokoski. En ollut koskaan ennen käynyt Kellokoskella vaikka matkaa sinne on vain pienen koukkauksen verran mökkimatkalta. Kellokoskella minua kiehtoi sairaalamuseo. Museo olikin kaunis vaaleansininen puurakennus. 

Kiertelin hiljakseen museota katsellen erilaisia psykiatrian hoitomuotojen esittelyjä. Insuliinihoito ja sähköshokkihoito välineitä katsellessani laitoin hetkeksi silmät kiinni, jotenkin tuntui pahalta, vaikka en epäilekään etteikö joku olisi apua näistä hoidoista saanut. Sähköshokki hoitoahan käytetään nykyisinkin masennuksen hoitona tosin nukutuksessa. Mutta se mikä minua kiinnosti jopa kiehtoi, oli Kellokosken prinsessana tunnetun Anna Lappalaisen elämä.


Kiehtovaksi teki se, miten Annan mieli pakeni todellista elämää kuninkaalliseen elämään 55 vuotta. Ilmeisesti Annan mieli suojeli häntä näin todellisuudelta. Museossa olikin esillä Annan elämään liittyviä asioita. Olen nähnyt Annan elämästä kertovan fiktiivisen "Prinsessa" elokuvan. Hänestä on kirjoitettu myös kirja, jonka haluaisin kyllä lukea, toivottavasti saan sen joskus käsiini. Muistan lukeneeni, että myös musikaali on tästä Kellokosken prinsessasta tehty. 


Anna Svedholm o.s Lappalainen syntyi 27.6 1896 Kuopion maalaiskunnassa ja kuoli 17.7.1988 Sipoossa.
 Annan isä kuoli, kun hän oli 4-vuotias ja äiti ei pystynyt elättämään lapsia ja Anna joutui sijaiskoteihin. 

18-vuotiaana Anna toimi Helsingissä Ateneumin mallina ja laulutaitoisena viihdytti yleisöä kuppiloissa. Keuhkosairauden myötä Annan laulajanura loppui ja hän kouluttautui hierojaksi. Tarinat kertovat, että hän oli hierojan ammatissaan hyvä. 

30-vuotiaana Anna solmi avioliiton ruotsinkielisen puutarhurin Arthur Svedholmin kanssa. Avioliitto oli kuitenkin lyhyt, vain kaksi ja puoli vuotta. Avioeron jälkeen Anna alkoi oireilemaan. Hänen elämänhallintansa oli hukassa ja käytöshäiriöitä oli yhä enemmän ja enemmän. Anna joutuikin psykiatriseen hoitoon. Hänelle annettiin kuitenkin välillä mahdollisuus asua äitinsä kanssa mutta se ei onnistunut. Annan kerrotaan käyttäytyneen äitiään kohtaan aggressiivisesti.

 Vuonna 1933 Anna joutui Kellokosken sairaalaan ja hän diagnoosinsa oli maanisdepressiivinen psykoosi - mania/ skitsofrenia. Anna eli yli 55 vuotta potilaana psykiatrisissa sairaaloissa. 

Anna itse kertoi elämästään näin:

"Hänet oli alle vuoden ikäisenä napannut lastenvaunuista aarnikotka, joka kuljetti hänet Lappiin lappalaisten hoiviin. Hän oli Englannista Buckinghamin palatsin kuninkaallinen prinsessa".

Ensin tätä harhaa yritettiin hoitaa mutta loppujen lopulta Annan annettiin elää kuninkaallisena prinsessana ja hoitohenkiläkunta oli siinä mukana. Anna oli Prinsessa isolla P:llä. Hänestä prinsessasta tuli tunnettu potilas ja viihdyttäjä. Prinsessa piti Juhannusaaton konsertteja kartanon parvekkeelta ja prinsessa oli myös taitava kädentaidoissa. Kellokosken sairaalamuseossa on Anna prinsessan töitä esillä. Tekipä tämä prinsessa myös karkumatkan toisen aatelisnaisen kanssa Tukholmaan.







89-vuotiaana Anna siirrettiin Nikkilän sairaalaan. Omien sanojensa mukaan talvipalatsiin. 

Anna kuoli vuonna 1988 Nikkilässä ja hänen viimeiset sanansa olivat:

"En minä mikään prinsessa ole, minä olen Anna Lappalainen"


Kellokosken sairaalamuseoon on vapaa pääsy



Toivottelen sinulle oikein mukavaa elokuun alkua!



6 kommenttia:

  1. Minäkin olen nähnyt elokuvan. En tiennyt että prinsessa oli oikeasti olemassa. Kiitos upeasta postauksesta

    VastaaPoista
  2. Kaikesta haastavuudesta huolimatta tuo Anna kuulostaa ihmiseltä, joka olisi ollut mielenkiintoista tuntea.
    Ihanaa elokuuta sinullekin Kristiina <3

    VastaaPoista
  3. Elokuva on nähty ja mielenkiintoinen oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä prinsessan tarina jäi mieleen jo silloin! Mukavaa elokuuta sinulle☀️

      Poista

Ilahdun suuresti viesteistä!