Lippu saatu
*sisältää juonipaljastuksia
Riistapolku on teollisuuskaupunkiin sijoittuva Franz Xaver Kroetzin tositapahtumiin perustuva perhetragedia. Näytelmässä 13-vuotias Hanni (Ella Mettänen) rakastuu 19-vuotiaaseen Franziin (Paavo Kinnunen). Vanhemmat vastustavat, inhoavat ja häpeävät suhdetta. Se häpeä ja tuska välittyy äidin Hildan (Ursula Salon) ja isä Erwinin (Risto Kaskilahti) roolisuorituksista katsomoon asti. Alemman keskiluokan ahdistuneisuus tulee melkein käsinkosketeltavaksi " Mitä ihmisetkin sanoo?". Väkivallalta niin fyysiseltä kuin henkiseltä ei perheessä vältytty. Franz saa vankilatuomion, mutta suhde jatkuu kuitenkin tuomion jälkeenkin. Hanni tulee raskaaksi, nuoret pelkäävät Hannin isän reaktiota ja yhdessä surmaavat isän. Tämä kohtaus oli niin kamala! Itseasiassa koko näytelmä on julman surullinen kertomus lapsuuden lopusta. Melkein voin pahoin, kun Hanni kertoi lapsen kuolleen synnytyksessä ja olleen "vajaa". Ella Mettäsen ja Paavo Kinnusen roolisuoritukset olivat siis todella hienot ja saivat tarinan elämään tunteiden tasolla. Ihailen suuresti näiden nuorten näyttelijälahjoja. Näytelmän ainoa humoristinen asia oli Franzin kaverin Dieterin (Pekka Huotarin) pieni roolisuoritus. Hän oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika valloittava.
Näytelmän lavastuksessa oli löydetty 1960- luvun loppupuolen henki. Ohjaaja Lauri Maijala onnistui ohjaus työssään, uskon, että se hiljainen ensi-ilta yleisö, joka kulki itse mukaanlukien verkkaisesti metro-asemalle esityksen jälkeen, muistaa Riistapolku esityksen hyvin pitkään ehkä ikuisesti.
"Riistapolku on laulu rakastamisen vaikeudesta" -Lauri Maijala-
