Kirjailija Marjo Niemen romaaniin pohjautuva ja Anni Jaansoon ohjaama Se saattaa olla ihminen sai Ensi-iltansa Ryhmäteatterissa (Helsinginkatu 25) 8. helmikuuta.
Näytelmä alkoi pienellä hämmennyksellä ja ihmetykselläkin. Näyttelijät nimittäin pukeutuivat rooliasuihinsa ja tekivät viimeiset maskeeraukset ensimmäisen penkkirivin edessä.
Elli istui jo kolmatta tuntia sairaalan päivystyksessä naama mutaisena ja käsi verellä seuranaan edesmenneen ystävänsä Sonjan veli Sami. Elli oli pudonnut Sonjan hautajaisissa hautaan.
Elli luo mielessään henkilöitä ja alkaa kirjoittamaan. Todellisuus ja fiktio kulkevat käsi kädessä.
Elli yrittää myös selvittää asioita Sonjan rikkaitten sukulaisten kanssa ja joutuu palaamaan myös järkyttävään lapsuuteensa.
Salaisuuksia paljastuu.
Ellin luomat henkilöt sujahtavat taidokkaasti reaalimaailmaan. Lakkautettavan mielisairaalan psykiatri Mauri, joka rakastaa runoutta, mutta hänet on määrätty kirjoittamaan sairaalan historiikki. Maurin toimisto on puinen soutuvene. Mauri hoitaa merenrannalta löytynyttä Mariaa joka on menettänyt muistinsa. Punaisiin pukeutunut poliisi Jauhonen tutkii Ellin ystävän Sonjan kuolemaa.
Näytelmässä puhe- ja musiikki vuorottelevat. Näyttelijät soittavat kitaraa, koskettimia, melodicaa ja pihisihän siellä haitarikin.
"Ole varovainen, siinä ohimolla sijaitsee kohta, joka vaurioituessaan muuttaa ihmistä. Ja muutos on pelottava asia.”
Ryhmäteatterissa näytellään niin että se vie syvälle mielen sopukoihin. Kiitos ja syvä kumarrus <3
Käsikirjoitus: Marjo Niemi
Ohjaus: Anna Jaanisoo
Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Annimaria Fabritius, Anssi Niemi, Laura Rämä
Dramaturgi Rasmus Arikka
Lavastussuunnittelu K.Rasila
Valosuunnittelu Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen
Pukusuunnittelu Hilla Ruuska
Kesto 2 t 20 min sisältäen väliajan
Kiitokset Ryhmäteatteri kutsuvieraslipuista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.