sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Taipumaton Kaija Koo

"Olen vihdoin valmis jakamaan selviytymistarinani suomalaisille. Turha tehdä mitään, jos sitä ei tee kunnolla ja rohkeasti. Toivon, että elämänkertani antaa ihmisille toivoa ja voimaa niin kuin musiikkini. Tämä kirja täydentää laulujeni merkityksen" Ote on Kaija Koon 10.9 ilmestyneen  kirjan Taipumaton takakannesta. 

Kirjan on kirjoittanut Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen.

Oma ensikosketukseni Kaija Koon musiikkiin on laulussa "Kuka keksi rakkauden". Muistan ajatelleeni kuunnellessani kyseistä kappaletta, että miten joku on voinutkin osata tehdä noin kauniin kappaleen ja miten joku voi osata laulaa ja tulkita sen niin, että se menee suoraan sieluuni. Olen siitä lähtien sitten seurannut Kaija Koon uraa ja kuunnellut hänen musiikkiaan, joten oli mukavaa saada tämä uutuusteos  Taipumaton blogiini arvioitavaksi. 

Kaija kertoo kirjassaan hyvin avoimesti lapsuudestaan Helsingin Pihlajamäessä ja myös nuoruudestaan, joka näytti olevan aika tavalla railakas. Musiikki oli Kaijalle tärkeää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsuuden perheessään Kaija koki kasvaneensa tunteiden tyhjiössä. Isän raivokohtaukset ja äidin lukkiutuneisuus tuskaansa olivat hänen lapsuuttaan. Oli mukavaa huomata, että vanhemmat jollakin tapaa kuitenkin kannustivat lahjakasta Kaijaa musiikkiharrastuksessa. Kaija sai käydä pianotunneilla ja hänelle ostettiin kitarakin.

Kaija aloitti keikkailun melko nuorena ja kirjassa kuvataankin alkuaikojen keikkaelämää jokseenkin riehakkaana nuoruutena.

Kaijan elämässä oli paljon käännekohtia  mm. Markku Impiön kohtaaminen ja isän kuolema. Kaijan isä kuoli 60-vuotiaana. Hän oli lentoharrastaja ja sai surmansa pudotessaan riippuliitimellä rantakivikkoon.

Kaija katosi tragedian jälkeen julkisuudesta liki seitsemäksi vuodeksi. Kaija kärsi tuolloin ahdistuneisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kaija aloitti terapian ja siellä moni käsittelemätön asia sai selityksen ja paraneminen alkoi.

Kaijan ja Markku Impiön yhteisestä ajasta on kirjassa kerrottu paljonkin olihan heillä pitkä liitto ja työparina he olivat loistava kaksikko sen Suomen kansa tietääkin. Kirjassa kerrotaan, että Markun isä oli pappi mutta myös kansanedustaja ja äiti virsirunoilija. Kaijalla oli hieman sopeutumisvaikeuksia perhetaustansa takia Markun sukuun vaikka Markun vanhemmat eivät mitenkään uskoaan tyrkyttäneet, mutta se oli vahvasti läsnä elämässä. Itseäni hymyilytti kun luin, että Markku oli Kaijan kanssa riidellessä soittanut usein äidilleen ja kysynyt neuvoa. Hyvä Markku!

Kaijan ja Markun hääjuhlaa vietettiin Vuosaaressa ja he tekivät häämatkan interreilaamalla. Kaijan vointikin parani. Hän opiskeli ja teki jo pätkätöitäkin. Raskaustestikin näytti sitten positiivistä ja Olli poika syntyi.

Oli mukavaa lukea, että perhe oli muuttanut tänne Jollakseen. Kaija oli työnnellyt vaunuja täällä merenrannoilla.

Vuodesta 1992 tuli pariskunnan musiikin vuosi. Markku Impiö sävelsi, sanoitti, sovitti, äänitti ja miksasi ja Kaija lauloi kaiken heidän yhteisissä projekteissaan. Juhannusaattona syntyi sitten kappale johon Suomen kansa rakastui "Kuka keksi rakkauden".


Kaija Koo palasi estradeille ja julkisuutta riitti. Tuulten viemää levy saavutti triplaplatinan ja olikin ensimmäinen naisartistin pokkaama triplaplatinalevy. 

Vuonna 1997 rahaa tuli jo niin paljon, että Kaija toteutti lapsuuden aikaisen unelmansa ja osti hevosen. Hevosen nimeltä Vegaara tarina kerrotaan myös kirjassa.

Perhe osti myös omakotitalon Tuusulasta. Tuusulan rantatie onkin taiteilija asumisen kehto. Kaijan lähinaapurissa asui Laila Hietamies (Laila Hirvisaari). Hän antoi Kaijalle mielestäni oikein hyvän elämänohjeen: "Jos elämä on kurjaa laita punaista huulipunaa ja lähde ulos".

Kirja kertoo, että Kaijalle ja Markulle alkoi tulla riitoja yhä enemmän ja enemmän. Syy oli yleensä Markun alkoholin käyttö. 

"Miten voi pelastaa henkitoreissaan korisevaa avioliittoa?" Kaikkea Kaija kokeili, osti jopa hevostilan Kellokoskelta. Pian hän kuitenkin huomasi ettei avioliitto ole pelastettavissa. 

2006 Kaija Koo sai kutsun Linnanjuhliin. Hän olisi halunnut sinne mukaansa entisen aviomiehensä Markku Impiön mutta se ei sopinut. Kaijan mielestä Markku olisi ansainnut kunnian työstään.

Kirjassa kerrotaan myös Olli pojan moottoripyöräonnettomuudesta. Olli oli  ollut kaverinsa moottoripyörän kyydissä ja he joutuivat onnettomuuteen. Ollin sairaalakierre kesti kaksi vuotta. Samaan aikaan myös Markku Impiö joutui kolme kertaa sairaalahoitoon alkoholiperäisten sairauksien takia. 

 Vuonna 2010 Kaija Koolta julkaistiin kappale joka sykähdytti minua melkein samalla tavalla kuin "Kuka keksi rakkauden". Tämä kappale on nimeltään "Vapaa". Kun se ilmestyi muistan kuunnelleeni sitä paljon. Sopi omaan elämäntilanteeseeni.






 Viime kesänä Wanaja festareilla oli ihanaa nähdä Kaija Koo lavalla. Hän veti shown kuin nuori tyttönen punaisessa koltussaan. Nautin joka hetkestä.




Media on nostanut kovasti kirjasta esiin Kaija Koon miessuhteita vaikka kirjassa on todella paljon enemmän muuta.

Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut selkeän, suorapuheisen ja mielettömän avoimen kirjan Kaija Koon elämästä. Itse tykkäsin kovasti siitä, että vaikka kirjassa oli paljon vaikeita ja surullisia asioita, siinä oli myös paljon huumoria. 

Luin myös Markku Impiön haastattelun netistä kirjan tiimoilta. Hän ei ollut silloin kirjaa vielä lukenut, mutta oli ollut kirjan tekemisessä mukana. Hän kertoi, että elämä on liian kaunis - hän ei ole käyttänyt enää alkoholia vuosiin.
Lopuksi hän sanoo, että " Minähän Kaijasta tähden tein, kyllä minä oman arvoni tiedän".

Kiitos WSOY arvostelukappaleeksi saadusta kirjasta

Lämmin lukusuositus <3

Kaija Koo on todella taipumaton
- periksi hän ei antanut



Sinulle toivottelen oikein ihanaa tulevaa viikkoa <3





lauantai 4. syyskuuta 2021

Baskervillen koira Helsingin kaupunginteatterissa

Dekkarikirjallisuuden ehdoton klassikko Baskervillen koira on nyt Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistossa. Tämä Sir Arthur Conan Doylen ehkäpä tunnetuimpia teoksia sai Ensi-Iltansa 25.8.2021 Arena näyttämöllä Hämeentie 2.


    Kuva Helsingin kaupunginteatteri

Itse kävin katsomassa näytelmän pari viikkoa myöhemmin. Nautin suunnattomasti kun pääsin teatteriin.

Devonin sumuisilla nummilla Baskervillen sukua vainoaa kirous. Kerrotaan, että Sir Hugo Baskervillen on raadellut kuoliaaksi hirviökoira ja kukaan ei juurikaan uskalla mennä nummelle, kun he uskovat hirviökoiran asustavan siellä. Nyt on vaarassa suvun viimeinenkin perillinen.

Maailman tunnetuin salapoliisi Sherlock Holmes saa sitten uskollisen apurinsa Tohtori Watsonin kanssa uransa merkillisimmän tapauksen tutkittavaksi. 

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppuun Englantiin.


 Kuva Helsingin kaupunginteatteri

Näytelmässä oli vetovoima, joka piti otteessaan loppuun asti. Sherlock Holmesin roolissa on jo 30 vuotisen uran Helsingin kaupunginteatterissa tehnyt Santeri Kinnunen ja Tohtori Watsonin roolissa Eppu Salminen. 24.9.2021 alkaen Tohtori Watsonin roolissa nähdään Risto Kaskilahti. Muissa rooleissa on kolmikko: Emilia Sinisalo, Sauli Suonpää ja Mikko Virtanen. Heidän roolinvaihtonsa olivat mykistävän nopeita. Ihmettelin suuresti, miten he siihen pystyivät kun kaikki sujui niin salamannopeasti. Rooleja on 34 kappaletta! Näytelmän fyysinen tilannekomiikka oli aivan huikeaa, se naurattikin paljon yleisöä.

Näytelmän on lavastanut Katariina Kirjavainen ja pukusuunnittelusta on vastannut Elina Vättö. Pidin kovasti lavasteista ja puvuista. Näytelmän on ohjannut Sakari Hokkanen ja mielestäni erittäin hyvin.

    Kuva Helsingin kaupunginteatteri

Sukupolvia riivaava kosto ja sumuinen nummimaisema sai välillä kylmän väreet kulkemaan selkää pitkin mutta näytelmän humoristinen ote piti hymyn huulilla koko esityksen ajan.

                  Kuva Helsingin kaupunginteatteri

Esityksen kesto on 2 tuntia 20 minuuttia sisältäen 20 minuutin väliajan.






Kiitos Helsingin kaupunginteatteri lipusta 

Lämmin suositus